Kaleva 28.7.2014
Facebook kylvää kuolemaa
RIKOSROMAANI
Ursula Poznanski: Sokeat linnut, suom. Anne Mäkelä. Atena 2014.
Itävaltalaisen Ursula Poznanskin (s. 1968) dekkarissa ovat nykytrillerin tunnusmerkit kohdallaan. Salzburgilaisella rikosetsivällä Beatrice Kasparylla on hankala esimies, kaksi lasta, meneillään oleva avioero ja eroottista värinää kollegan kanssa.
Sokeissa linnuissa leirintäalueelta löytyy kaksi surmattua, ja ilmenee että molemmat kuuluivat Facebookin Elävä runous -ryhmään. Pian saman ryhmän jäseniä kuolee lisää.
Näyttää, että ryhmän runositaatit kommentteineen sisältävät vihjeen tapahtumista. Beatrice luo valepersoonan ja menee mukaan runoryhmän toimintaan. Ennen pitkää jäljet viittaavat 1990-luvun tapahtumiin Balkanilla.
Tarinan eettinen pohjavire saa toisen äänen siitä, kuinka Poznanski ironisoi Facebook-keskusteluja. Vai onko kyse ironiasta? Ryhmädynamiikka ja kommentit ylilyönteineen, kiistoineen ja myötäilyineen tuntuvat todenmukaisilta.
Poznanskin ensimmäinen Beatrice Kaspary -dekkari Viisi liittyi geokätkentään, ja Sokeat linnut on sen toinen itsenäinen osa. Vaikuttaa siltä, että kirjailija haluaa yhdistää modernin yhteiskuntatodellisuuden perinteiseen rikosromaaniin.
Rikosromaanin laji joutuu muuttumaan nykyteknologian myötä. Ennen rikostutkijalla oli vain puhelinkoppi ja Interpol.
Nyt etsivä voi syöttää epäillyn ja uhrin tiedot nettiin, ja tietoa tulee tulvehtimalla.
Uskottavaksi ratkaisuksi ei enää käy, että etsivä tarinan huippukohdassa huomaa unohtaneensa kännykän kotiin.
Beatricella on apuna tietotekniikkaan erikoistunut alainen ja mukanaan läppäri, josta hän seuraa runoryhmän keskustelua.
Poznanski yhdistelee vakuuttavasti rikosromaanin lajityypillisiä piirteitä nykytodellisuuteen ja sen mahdollisuuksiin.
Hän ei herkuttele verisillä yksityiskohdilla eikä keinotekoisilla efekteillä. Hän osaa luoda jännitteen ja jännityksen, joka pitää lukijan kuulolla ja johon kuuluu myös tarpeeksi yllättävä loppuratkaisu.
Marja-Riitta Vainikkala
