Kuka uskoisi murhamiestä

 

Rikosromaani

Karin Slaughter: Triptyykki, suom. Annukka Kolehmainen. Tammi 2009

 

Hyvän rikosromaanin juoni on uskottava ja yllättävä, sen ihmiskäsitys ei jää mustavalkoiseksi, siinä on eettinen ulottuvuus ja mielellään kiehtova yhdistelmä rikosta ja rakkautta. Karin Slaughterin Triptyykki täyttää edellytykset.

 

Äskettäin Helsingin kirjamessuilla vierailleen Slaughterin Triptyykki aloittaa hänen kotikaupunkiinsa Atlantaan sijoittuvan sarjan. Se, kuten hänen aiemmin suomennettu Grant County -sarjansakin käsittelee erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

 

Uuden sarjan päähenkilö on lastenkodissa kasvanut ja lukihäiriönsä salaava erikoisagentti Will Trent. Triptyykin juoni rakentuu kuitenkin usean näkökulmahenkilön välille. Trentin tovereina raakoja naismurhia selvittelemässä ovat poliisi ja autistilapsen isä Michael Ormewood sekä siveyspoliisina työskentelevä Angie Polaski, joka peitetehtävässä toimii ilotyttönä.

 

Juttua ratkoo myös huumepöllyisenä teinipoikana raiskauksesta ja silpomismurhasta tuomittu John. Kahdenkymmenen vankeusvuoden jälkeen hän pääsee ehdonalaiseen ja törmää asiaan, joka näyttää puoltavan hänen syyttömyyttään. Samaan aikaan alkaa kuitenkin ilmaantua uusia silpomismurhia.

 

Romaanin nimi Triptyykki merkitsee kolmiosaista maalausta, jonka kokonaisuus paljastuu vasta kun keskiötä peittävät sivuosat on avattu.

 

Eri näkökulmien polttopisteessä vähitellen syntyvä jännitys saa lukijan tarkastelemaan kirjan alkua uudelleen. Lukija tietää tai on aavistavinaan enemmän kuin tapausta selvittelevät poliisit.

 

Slaughter ei selitä rikollisuutta väkivaltaisella lapsuudella, vaikka tarinassa on väkivaltaa ja hyväksikäyttöä muistuttamassa murheellisesta todellisuudesta. Alkuteoksena vuonna 2006 ilmestynyt romaani kuvaa myös laman vaikutusta terveydenhuoltoon ja poliittisiin päätöksiin. "Ei tarvittu Harvardin käynyttä taloustieteilijää tajuamaan, että olisi tullut helvetin paljon halvemmaksi pitää lapset turvassa nuorina kuin panna heidät vankilaan vanhempina. Se oli kuitenkin yhdysvaltalainen tapa toimia. Oltiin valmiita kuluttamaan miljoona dollaria kaivoon pudonneen lapsen pelastamiseen, mutta kukaaen ei tullut ajatelleeksi käyttää satasta kaivon peittämiseen, jotta sinne ei olisi koskaan pudonnut ketään", Angie sanoo.

 

Taitavasti rakennettu Triptyykki on nautittava lukukokemus, joka ei rakenna valheellista kuviota oikeuden lopullisesta voitosta. Silti se luo uskoa oikeudenmukaisuuden erävoittoihin. Rikoskirja on parhaimmillaan silloin, kun se pistää ajattelemaan, että ainakin satunnaisesti paha voi saada palkkansa.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 31.10.2009)