V%C3%A4is%C3%A4nen%2018.jpg

Kaleva 29.10.2018

 

Saunavihdat ja ranskalainen sieppausdraama

 

OMAELÄMÄKERRALLINEN ROMAANI

 

Hannu Väisänen: Leimikot. Otava 2018.

 

Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen sarjan kuudennessa osassa Leimikot Ranskaan vakiintunut kuvataiteilija Antero valvoo dordognelaiskodissaan kuunnellen levottomana uutisia Pariisin terrori-iskusta ja sen panttivangeista.

 

Pelkoa aiheuttaa erityisesti tieto, että puoliso Nicolas on Pariisissa lähellä tapahtumia.

 

Öinen tunnelma nostattaa vuosien takaisen muiston sieppauksesta, jonka kohteeksi Antero oli Pariisissa joutunut palatessaan Ranskan kansallispäivän juhlasta.

 

Kaksi afrikkalaisnuorukaista - joille Antero antaa nimet Otello ja Monostatos - sitoo hänet kotinsa lepotuoliin. Paperittomat sieppaajat varastavat elannokseen ja tarvitsevat ryöstösaaliin ohessa piilopaikan yön ajaksi.

 

Sieppaajat haluavat kuulla kauneimman suomenkielisen sanan. Anteron mielestä se on "leimikot*".

 

Nuorukaisten kiinnostus suomeen saa Anteron muistelemaan Oulun Intiön koivikoita ja isän kanssa tehtyjä saunavihtoja, joiden rakenteen hän tarkasti selittää nuorukaisille. Tarina rönsyää ja juontuu Kalevalaan, jonka nelipolvisesta runojalasta ryöstäjät myös saavat selvityksen.

 

Antero muistelee aikaa, jolloin hän päätti aloittaa esikoisromaaninsa kirjoittamisen. Hän halusi kuvailla näkkileipää, sen jakautumista erikokoisiin kenttiin, sen vaikeaa lohkomista ja sen hidasta mutustelua ja pehmenemistä suussa.

 

"Kuviakin hän oli tehnyt pitkään ilman lupaa, kenties ilman lahjojakin. Miksi hän ei siis myös kertoisi."

 

Muisto on fiktiolla sävytetty kuvaus Hannu Väisäsen Antero-sarjan ensimmäisen osan Vanikan palat (2004) synnystä.

 

Leimikko on kuten Väisäsen muutkin romaanit syklinen kertomus. On Pariisin terrori-isku, jonka sisällä on vuosien takainen sieppausdraama jonka sisällä pursuavat tarinat koti-Suomesta ja elämästä Ranskassa, todet ja kuvitellut.

 

Väisäsen lauseet räiskähtelevät kuvista.

 

"Aina tulee vastaan jokin yksityiskohta, muisto, haju, sävel, joka sysää toisia samankaltaisia liikkeelle niin kuin kolikko pajatsossa. Onnistuessaan osumaan johonkin samankokoisten kolikoiden vakoon se synnyttää liikkeiden sarjan, joka parhaimmillaan pudottaa kolikkolaariin monta kourallista kiiltävää väkeä."

 

Kotinsa ryöstötoimia seuraten lepotuoliin sidottu Antero ajattelee, että pitääkseen tilanteen tyynenä hänen on kerrottava lakkaamatta, "löydettävä kertomus jokaisen kyntensä alta".

 

Leimikot on osin tilannekomiikkaa sisältävä rikoskertomus, perimmältään kuitenkin runollisvoittoinen ja taitavasti rakennettu kudos jossa tuoksut, näyt ja äänet läpäisevät tekstin.

 

Väisäsen kerronnassa on myös kaunokirjallista esseetä, jossa etualalla ei ole juoni vaan aistimuksellisuuteen ja hienoiseen ironiaan yhdistynyt elämäntarkastelu.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA