Kaleva 11.12.2005

Kaleva 11.12.2005

Äänettömien ääni kuuluu

Suomalainen pitää Sahlbergin teoksia synkkinä, ruotsalainen selviytymistarinoina

Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen

Göteborg "Ura on lähtenyt käyntiin paremmin kuin odotin", sanoo kirjailija Asko Sahlberg Göteborgin kaupunginkirjaston kahviossa, joka on täynnä kirjoja selaavia asiakkaita.

Tyytyväisyyteen on syytä: kuusi kirjaa, kolme kirjallisuuspalkintoa ja useita palkintoehdokkuuksia viidessä vuodessa. Sahlbergin vuosi sitten ilmestynyt romaani Tammilehto tavoittelee Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoa.

Kirjailija sanoo olevansa yllättynyt ehdokkuudesta, sillä Tammilehdon ruotsinnos ilmestyy vasta keväällä.

"Jaksaako tällainen aihe kiinnostaa muissa Pohjoismaissa", hän kyselee.

Tammilehdon tapahtumien taustalla on Suomen sisällissota 1918, mutta varsinaisesti romaanissa on kyse sattumasta ja eettisestä valinnasta. Kumman mukaan elämään olisi suhtauduttava? Jos sattuma määrää, mikä merkitys on sodilla, koska niissä selvitetyt asiat eivät koskaan voita sattumaa?

Kieli joustaa

Kirjailijaksi Sahlberg on aikonut lapsesta asti. Muutto Göteborgiin vuonna 1996 vauhditti kirjoittamista, sillä vieraassa ympäristössä suhde omaan kieleen korostui.

Hän päätti kirjoittaa kustannuskynnyksen ylittävän romaanin. Käsikirjoitus palasi kustantajalta tekstin puutteita erittelevän kirjeen kanssa. Vasta kirjeen lopusta Sahlberg ymmärsi, että WSOY oli valmis julkaisemaan teoksen muutamien korjausten jälkeen.

"Pohdin romaanien rakenteet hyvin tarkkaan ennen kuin lähden tekemään. Kielen on joustettava, ei rakenteen."

Sahlbergilla on tietoinen pyrkimys testata kykyjään proosan eri alueilla. Juuri nyt hän viimeistelee keväällä ilmestyvää romaania Paluu pimeään, joka on hänen kahden ensimmäisen teoksensa aloittaman siirtolaistrilogian päätösosa. Seuraavaksi suunnitelmissa on historiallinen lukuromaani.

Kohti eeppisyyttä

Eri sävyt kuuluvat Sahlbergin kirjailijanäänessä. Eksistenssifilosofisia kysymyksiä käsittelevien ja palkintolautakuntien kiinnostavan lohduttomiksi kiittämien teosten lisäksi häneltä on ilmestynyt runollisen traaginen romaani Höyhen, jonka päähenkilönä on kehitysvammainen mies.

Aihe kehittyi Sahlbergin työskennellessä kehitysvammaisten hoitolaitoksissa Göteborgissa. "Haluan antaa äänen yksilöille, joilla ei omaa ääntä ole."

Viime keväänä julkaistu vuoden 1944 Helsinkiin sijoittuva draamallinen pienoisromaani Yhdyntä sai alkunsa unesta. Tammilehto on Sahlbergin teoksista se, jossa tapahtuu suuri kerronnallinen muutos, askel kohti laajaa eeppistä kerrontaa.

Useimmissa romaaneissaan Sahlberg kuvaa sivullisena pysyttelevää yksinäistä miestä. Hän kertoo itse aikanaan valinneensa yksinäisyyden.

"Vaikka yksinäisyys käsitetään synkkänä, se voi olla hyvinkin mielekästä."

Käsitys yksinäisyydestä on kulttuurisidonnainen. Suomalainen lukijakunta on kokenut Sahlbergin romaanit paljon synkempinä kuin ruotsalaiset lukijat, jotka pitävät niitä selviämistarinoina.

Muutos tulossa

Tammilehto poikkeaa edeltäjistään siinäkin, että yksi sen päähenkilöistä on nainen. Romaanin miehet ovat sattuman kautta joutuneet asemiinsa, mutta kylähuora Emma on valinnut tiensä. Emma on vahva naiskuva.

"Täytyy tehdä muutama teos, ennen kuin uskaltaa kirjoittaa naisen näkökulmasta", Sahlberg sanoo.

Tammilehto sijoittuu syvänjuurevaan suomalaiseen historiaan, mutta se tuo mieleen eurooppalaisen ja amerikkalaisen romaanin. Sahlberg kertoo sijoittaneensa romaanin loppuun viitteitä amerikkalaiseen suosikkiinsa William Faulkneriin.

Tammilehdossa on tiukka rakenne, jäntevä näkökulmanvaihtelu, jännittävä juoni, kohtalodraamaa ja ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä. Sahlberg toteaa olevansa eettisfilosofinen kirjailija ja pyrkivänsä eroon suomalaisen kirjallisuuden perinteestä.

"Suomalaisessa kirjallisuudessa on juuri nyt tapahtumassa suuri muutos", hän vielä sanoo ennen häipymistään Göteborgin kotoisille kaduille.