Mazzarella.jpg

Kaleva 2.11.2015

Materiaalina oma elämä

 

OMAELÄMÄKERRALLINEN TEOS

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2015.

 

Eikö ihmisen 70-vuotispäivänsä kynnyksellä pitäisi pystyä toteamaan, että elämän juhlissa on päässyt jo kahviin ja konjakkiin eikä enää välttämättä tarvitse roikkua mukana?

 

Näin Merete Mazzarella Aurinkokissan vuodessa, joka on kahdeskymmenes teos hänen vuonna 1985 alkaneella kirjailijanurallaan. Edellinen teos Sielun pimeä puoli: Mary Shelley ja Frankenstein (2014) oli Runeberg-palkintoehdokkaana.

 

Aurinkokissa on ikkunalaudalle asetettu aurinkokennolla toimiva kello, jonka aikaa mittaava käpälä hidastuu päivän lyhetessä.

 

Meidän sukupolvemme on kasvatettu säästämään paras viimeiseksi, mutta kun on kyse elämästä, parasta ei voi säästää viimeiseksi. Vain nykyhetkestä voi olla varma.”

 

Mazzarella kirjoittaa, ettei yhteiskunnalla ole varaa vanhuksiin. Hän kirjoittaa kypsästä tätitietoudesta, pakolaisista, ikääntymisen yllätyksestä ja sen tuomasta turvattomuudesta.

 

Eniten hän kirjoittaa myöhäisen iän rakkaudesta, joka hänelle on 65-vuotiaana solmittu uusi avioliitto. Sen romantiikkaan kuuluu, että mies huolehtii hänen passistaan pitämällä sitä rintataskussaan.

 

Nuoruudenpäivinä 60-luvulla sellainen ei olisi tullut kysymykseen.

 

Aurinkokissan vuosi kertoo muistista ja unohduksesta. Vanhan rakastetun tapaaminen ei tee kipeää - kipeää tekee se, ettei tehnyt kipeää. ”Turtuvatko tunteet vuosien mittaan?”

 

Merete Mazzarella kertoo rohkeasti elämästään asioita, joiden paljastamista moni kaihtaisi.

 

Mazzarella sanoo kirjoittavansa assosiatiivista esseistiikkaa. ”...kierrän kehää: katson taaksepäin ja muistelen, katson eteenpäin ja pohdiskelen.” Hän kirjoittaa elämästään sitä mukaa kuin on elänyt eikä lopeta teostaan pisteeseen vaan pilkkuun.

 

Esseen lajiin kuuluu henkilökohtaisen ja faktan välinen yhteys. Mazzarellan tekstissä tietoaines tulee hänen ammattialastaan kirjallisuudesta sekä uutisten ja aikalaiskeskustelun aktiivisesta seuraamisesta.

 

Aurinkokissan vuosi kuten useat muutkin Mazzarellan teoksista on päiväkirjamaisia merkintöjä, joista samantyyppisessä tilanteessa oleva lukija tunnistaa itsensä.

 

Avoin yksityisyys ja oman elämän avaaminen muille on sen voima, mutta paikoin joutuu miettimään, milloin yksityinen lakkaa olemasta yleistä?

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA