Kaleva 23.3.2015

 

P3230002.jpg

Viuhkoja pakkasella

 

NOVELLIKOKOELMA

Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia. Otava 2015.

 

Hannu Väisänen maalaa esseemäisissä novelleissaan laajaa kuvaa. Sen kertovat tekstien nimetkin kuten Itse tehty viili tai Brooklynin korkein kohta tai Mies Kouvolasta.

 

Kokoelma sisältää kaksitoista kertomusta, joiden yhteinen nimittäjä voisi olla ”ilmiö ja kokemus”.

 

Tarinoiden kertoja puhuu Väisäsen aiemmista teoksista tutulla äänellä.

 

Esseemäisyys syntyy yllättävistä rinnastuksista ja siitä että olipa kohteena elämänusko, ooppera tai leivänpaahdin, kohdetta tarkastellaan arvostavasti. Toteavan analyyttinen tarkastelukin sisältää ironian.

 

Kokoelman novellimaisimpia tarinoita Mietteitä esittäytyy fiktiivisenä. Otsikollaan se tuntuu viittaavan 1600-luvun ranskalaisen filosofin ja esseistiikan kehittäjän Blaise Pascalin samannimiseen teokseen.

 

Väisäsen kertomusten lähtökohtana on usein omakohtaisesti koettu tilanne, josta pohdiskeleva tarina saa alkunsa.

 

Kerrostalon parvekkeella puolitoista askia päivässä tupakoiva Mies Kouvolasta on sairaseläkkeellä oleva sähköasentaja, joka saa kertojan miettimään yksinäisyyden olemusta: ”...onko sellainen istuminen siedettävämpää keskitalvella vai kesähelteellä, ovatko auringossa kuumenneet polkupyörätelineet kiinnostavampia kuin pakkaseen jäätyneet telineet.”

 

Nukkemestari kertoo omakohtaisesti perinteisestä bunrakuteatterista. Japanin Osakan kaduilla eksynyt minäkertoja miettii, kuinka surkean koppuralta ihmiskäsi näyttää taidokkaan marionettinuken käden rinnalla. Ainoastaan nukke kykenee esittämään ihmistä niin, että se vaikuttaa todelta.

 

Kun näin bunrakuteatterin arvokkuuden joka täysin vailla viihteellisyyden tavoitteita haki illasta toiseen yhteyttä muinaiseen osakalaiseen arkipäivään. länsimaisen teatterin kaikkivoimaisuus ja itseriittoisuus alkoi minusta vaikuttaa yhtä turhalta kuin viuhka pakkasella.”

 

Kokoelman avausnovelli Itse tehty viili palaa Väisäsen omaelämäkerrallisen Antero-sarjan tapahtumiin päähenkilön nuoruudessa.

 

Se on tarina piisamiturkkisesta äitipuolesta ja hänen onnettomasta kohtalostaan, mikä saa minäkertojan ajattelemaan ihmisen kunniaa ja sen loukkaamattomuutta.

 

Se mikä Hannu Väisäsen romaanien ja novellien tyylissä vaikuttaa vahvimmin, on tekstin monikerroksisuus. Siinä lause pirskahtaa kuvallisuudessaan monille eri tasoille ja rytmittyy musiikillisesti.

 

Onhan Väisänen monella alalla palkittu taiteilija. Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon hän sai vuonna 2007 omaelämäkerralliseen sarjaan kuuluvalla romaanilla Toiset kengät.

 

Teosten kirjallinen luonnekin on monilajinen, koska esseemäisyys yhdistyy niissä omaelämäkerralliseen fiktioon joka puolestaan tuo esiin elämän tragikoomisuuteen liittyvän tilannekomiikan.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA