Kuinka tulla turvallisesti hulluksi
Esikoisteos
Eila Kujala: Tuulenhalkoja. Kuvitar 2009
Anni on sosiaalialan ammattilainen, jonka 15-vuotias tytär hädissään toimittaa mielisairaalaan. Anni tietää olevansa sekaisin, mutta kokee silti olevansa väärässä paikassa ja voimaton. Mitä voi suljetun osaston potilas, jos hän ryhtyy puolustamaan itseään?
Entisenä sosiaalityöntekijänä Eila Kujala tuntee hoitokäytännöt ja väliinputoamisen mahdollisuudet. Myös Anni kykenee näkemään asiat tiskin molemmin puolin. Kun sairaalasta ei päästetä pois, hän ryhtyy purkamaan menneisyyttään.
Annin elämä on kulkenut Lakeudelta Rovaniemelle, Ouluun, Jyväskylään ja takaisin Lakeudelle. Jokaiseen paikkaan liittyy uusia alkuja ja väistämättömiä romahduksia.
Annin vahvuus on tilanteen sanallistaminen. Hän harjoittaa keskeytymätöntä itseanalyysia. Hän palaa lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemukseen ja etsii eheyttä. Kuntoutukseksi saatu psykodraamakurssi tuntuu auttavan, mutta lopulta rikkookin hauraan persoonan.
Kokemusta voi selittää psykoanalyyttisella siirtymäobjektilla taideterapiaan sovellettuna. Taideterapiat tarjoavat lohduttavan maailman, jonka suojassa torjutut asiat on turvallista kohdata. Pieni lapsi kasvaa minäksi, kun siirtymävaihe eli ero äidistä tapahtuu onnistuneesti. Äidistä irtautuessaan lapsi siirtää lohduttavia mielikuvia nukkeen. Samalla tavoin on terapeuttinen taidekokemus aikuisen pehmolelu silloin, kun pyritään "korjaamaan" menneisyyttä.
Rajatilapersoonana Anni on hyvin herkkä ja sen vuoksi vaarassa. Tarinan draamakurssin vetäjät eivät jostain syystä pysty vetämään Annia draamaroolista takaisin normaalitodellisuuteen ja niin tilanne riistäytyy. Sama kuin uimataidoton heitettäisiin veteen ja vakuutettaisiin, että vesi kantaa ja pelastajat ovat lähellä, mutta hädän tullen olisivatkin lounastauolla.
"Mistä löytyisi paikka, missä voisin turvallisesti tulla hulluksi ja elää elämättä jääneen kapinani?" Anni kysyy.
Tuulenhalkoja on jalasjärveläisen Eila Kujanlan (s. 1939) esikoisteos. Se on vakavahenkinen ja analysoiva tarina, johon mahtuu itseironian häiväkin. Tärkeintä, että se on selviämiskertomus, jossa Anni sanojen kautta kasvaa minäksi.
MARJA-RIITTA VAINIKKALA
(Kaleva 21.7.2009)
