Kaleva 3.12.2012

Maailma runoilijan tavoin

Romaani

Antero Viinikainen: Pentti Saarikosken toinen tuleminen. Like 2012

 

Työssään ja avioliitossa epäonnistunut arkeologi istuu puistonpenkillä itsemurha-aikeissa, kun hän kohtaa runoilija Pentti Saarikosken haamun. Itsemurha jää, ja Saarikoski muuttaa arkeologin kumppaniksi tämän alivuokralaisasuntoon, joka sattumalta sijaitsee runoilijan lapsuudenkodissa.

 

Arkeologi kuljettaa runoilijan henkiolentoa mukanaan tapaamaan vanhoja kavereita - Pekka Tarkkaa, Matti Klingeä, Tuula-Liina Varista ja Ekbergin kahvilassa yhä oleilevia Haavikkoa ja Anhavaa.

 

Se on Antero Viinikaisen romaanin juonellinen asetelma. Temaattisen asetelman voi ilmaista Pentti Saarikosken tunnetun nuoruusteoksen nimellä: Mitä tapahtuu todella? (1962).

 

Romaanin minäkertoja, arkeologi, sanoo olevansa realisti. On pitäydyttävä tosiasioissa. "Ei ole järjettömämpää ajan haaskausta kuin runous, minä ajattelin. Mielikuvitus on annettu ihmiselle käytännön työkaluksi, olemattomuuksien sepittely on sen väärinkäyttämistä", hän sanoo.

 

Saarikosken mielestä maailma tulee julki kirjoittamalla. "Alussa oli sana, ja lopussa maailmallinen sanoja. Jumala lukee ne kaikki kuudessa päivässä. Seitsemännen päivän hän lepäilee, pohtii lukemaansa ja kirjoittaa arvostelun. Se on lopullinen ja tyhjentävä, viimeinen tuomio", runoilija julistaa.

 

Miehet käyvät väittelyä toden ja mielikuvituksen suhteesta samalla kun kulkevat Saarikosken varhaisia jalanjälkiä.

 

Runoilija ei ole menettänyt uskoa omaan nerouteensa, mutta penää kuitenkin nykyihmisten uskoa siihen. Myös Kekkonen ja 1960-luvun vasemmistolaisuus ovat keskusteluissa mukana.

 

Epäilevä arkeologi joutuu vähitellen Saarikosken pauloihin ja ryhtyy lopulta vastustamansa mielikuvamaailman rakentajaksi, puuhaamaan Saarikosken kotimuseota alivuokralaisasuntoonsa.

 

Juonellinen taso on niin väljä, että teosta voi pitää esseeromaanina. Se on ironinen kuvaus kirjailijasta ja kirjailijamyytistä, mutta myös katsaus mielikuvituksen, kirjallisuuden ja toden suhteeseen.

 

Pentti Saarikosken toinen tuleminen on aikanaan Oulussakin asuneen Antero Viinikaisen yhdeksäs romaani. Sen teema todellisuuden tulkinnallisuudesta on ollut Viinikaiselle ominainen jo esikoisteoksesta Joen kylä (1995) lähtien.

 

Viinikaisen teksti ei ole sillä tavoin vaivatonta, ettei se vaatisi lukijalta aktiivista osallistumista. Niinpä Pentti Saarikosken toinen tuleminen avautuu parhaiten sellaiselle, joka jollain tavoin on perillä 1960-luvun kirjallisuuden modernismista ja kirjallisuuden virtauksista, ja sellaiselle joka muutenkin mielellään pohtii todellisuuden monitulkintaista luonnetta.

 

Marja-Riitta Vainikkala