Jumalan olemassaolon tarkoitus

 

Romaani

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammen Keltainen kirjasto 2011

 

Tanskalainen Peter Høeg (s. 1957) nousi kansainvälisille bestsellerlistoille vuonna 1992 romaanilla Lumen taju. Norsunhoitajien lapset on hänen seitsemäs suomennettu teoksensa.

 

Romaanin kertoja on 14-vuotias Peter, joka yhdessä sisarustensa kanssa lähtee etsimään kadonneita vanhempiaan. Nämä Finøn saaren pappi ja urkuri ovat erikoislaatuisia ihmisiä ja ilmeisen rehellisiä huijareita.

 

Peterin kerronnan yläkäsitteenä on teologinen sanasto. Sisarukset matkaavat vanhempiensa perässä pitkin Tanskanmaata, ja matkan huipennukseksi osoittautuu Kööpenhaminassa järjestettävä suurten uskontojen kokous, "maailmanhistorian toistaiseksi laajamittaisin yritys avata keskustelu todella hullujen eli mystikoiden kesken siitä mahdollisuudesta, että suurten uskontojen taustalla ehkä sittenkin on jotain yhteistä."

 

Peter pohtii kärsimyksen ja rakkauden kaltaisia suuria asioita ja aloittaa perustelunsa usein sanoilla "kaikki suuret uskonnot ovat sitä mieltä, että".

 

Romaanin luvut ovat oikeastaan esseitä, joissa eettinen pohdinta on teologiseen asussa. "Uskonnollinen" teos ei kuitenkaan ole, pikemmin filosofinen, runollinen ja ironinen. Peterin mielestä kyse on kosmisesta oikeudenmukaisuudesta. Hän havaitsee, että hänen vanhempansa ovat norsunhoitajia tietämättään, sillä heillä on sisällään jotain suurempaa kuin he itse: "he tahtovat tietää, mitä Jumala todella on, he tahtovat kohdata Jumalan". Tämä tiedostamaton pyrkimys synnyttää norsunkokoisen kaipauksen.

 

Peter puhuu ovesta, jota kohti ihmiset pyrkivät ja joka johtaa huoneeseen, jossa he kuvittelevat haaveiden toteutuvan olipa kyseessä Jeesuksesta tai vakituinen työpaikka. Huone on kuitenkin vankila. Peterin tarkoittama ovi on toisenlainen, sillä se ei johda toiseen huoneeseen vaan ulos, pois koko rakennuksesta. Hänen mielestään rakkaudella ja ovella on jotain tekemistä keskenään.

 

Høegin tuotantoa ei voi luonnehtia yhdellä lajityypillä. Jokaisessa teoksessaan hän käsittelee sivilisaation luonnetta eri tyylikeinoin. Norsunhoitajien lapset saa valmistautua lukemaan pitkään ja syvästi, sillä Høeg on antanut Peterille vanhastavan rönsyilevän kerrontatyylin. Ulkoinen juoni kertoo vanhempien etsimisestä, mutta sisäisesti se kertoo eettisestä etsinnästä.

 

Norsunhoitajien lapset liukuu nykyhetken, takaumien, assosiaatioiden ja ajatusilottelujen väliä eikä sitä kannata ryhtyä lukemaan juonta pitkin, vaikka uskomattomat tapahtumat luovatkin hauskoja tilanteita. Joitakin pitkittyvä rönsyily saattaa vieroittaa tekstistä, toisille tekstikudos avautuu musiikillisena kokemuksena.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 2.6.2011)