Hurme.jpg

Kaleva 6.11.2017

Kielen maailmankaikkeus

 

ESSEETEOS

Juha Hurme: Niemi. Teos 2017.

 

Juha Hurme kuvaa esseeteoksessa Niemi 1500-luvulla eläneen ranskalaisen Rabelaisin kirjallista tuotantoa tavalla, joka luonnehtii myös hänen omaa teostaan:

 

Tolkuton mielikuvitus ja verbaalinen irrottelu yhdistyvät ensyklopedistiseen tietämykseen, karkea komiikka auktoriteettisatiiriin.”

 

Hurmeen mukaan Rabelais on lainaten, muokaten, venyttäen ja parodioiden luonut kielen maailmankaikkeuden.

 

Niemi alkaa maailmankaikkeuden synnystä ja päättyy 1800-luvun alkuun, jolloin Venäjä otti Ruotsilta Suomen eli Niemen isännyyden.

 

Teoksen nimi viittaa siihen, että yhtenäistä Suomea ja suomalaisuutta ei pysty määrittelemään.

 

Nykyiset suomalaiset ja saamelaiset ovat seurausta vuosituhantisesta maahanmuutosta, ja Niemen historiaa ovat pitkään säädelleet Etelä-Euroopan katolisuus ja luterilaisuus.

 

Suomena nykyisin tunnettu alue laajeni vähitellen, ja vielä 1500-luvulla esimerkiksi Oulu oli (Ruotsi-)Suomen rajojen ulkopuolella.

 

Niemi on miltei renessanssiteos, avarasti historian, tieteiden ja taiteiden välillä liikkuva teksti.

 

Esseeksi sen tekee faktaan sitoutuva subjektiivisen tulkinta, irrottelulla höystetyt assosiaatiot ja lukijan kanssa jutusteleva letkeä tyyli.

 

Faktapohjaa lujittaa kirjan lopussa oleva henkilöhakemisto.

 

Teksti liukuu vapaasi aikakausien välillä, mikä auttaa lukijaa hahmottamaan asioiden suhteita kuten tämä vertaus: koko neandertalilaisten populaatio olisi jäätiköitymisvaiheiden aikana mahtunut Hartwall Areenaan lätkämatsia katsomaan.

 

Turun piispa Hemming on Niemessä aikalaisensa Pyhän Birgitan luottojätkä ja frendi, Luther taas kapinaveikko.

 

Hurme puhuu 1600-luvun jorauskulttuurista, ja vyöryttäessään tosiasioita ja anekdootteja huudahtaa ”semmoista se on, saatana” tai ”Dziisös!”

 

Nykypuheenomaisuus tekee Hurmeen ”maailmankaikkeuden ja Suomen historiasta” hauskan ja helposti lähestyttävän.

 

Välistä tuntuu, olisiko jokin ”huh huh” sittenkin saanut jäädä pois.

 

Filosofit ja kirjallisuusklassikot ovat teoksen perusainesta. Hurme vetää kirjallisuuden linjaa antiikista Shakespearen kautta Aleksis Kiveen, Minna Canthiin ja Hannu Salamaan.

 

Pääjuonne on kuitenkin kukoistava monituhatvuotinen suomalainen kansanrunous, jolle Agricolasta alkava ankaroituva luterilaisuus antoi kuoliniskun.

 

Sitä ennen kalevalainen laulurunous oli ainoa lääke niemeläisten kaamosmasennukseen: ”Puolet vuodesta oli niin pimeää, että vain kipinöivät metaforat näkyivät!”

 

Kauno- ja tietokirjallisuuden väliä liukuvana esseemuoto vaatii sekä persoonallista otetta että lujaa faktatietoa.

 

Yksi virhe jälkimmäisessä sattui silmään - käännösnäyte Agricolan Raamattu-suomennoksesta ei ole Korkeasta veisusta vaan apostoli Paavalin tunnetut rakkaussanat 1. Korinttolaiskirjeestä.

 

Juha Hurmeen Niemi huikaisee. Se on persoonallinen, valistunut ja hauska.

 

Se on riemukasta historiaa ja tuoretta toisinkatsomista. Se näyttää toteen kirjailijan lausuman hänen kertoessaan Ruotsin kuningasveljesten Eerikin ja Juhanan tarinaa: Todellisuus on tarua perverssimpää!

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA