Kaleva 7.1.2013

 

Syrjästä katsomisen ankara taito

 

Markku Envallin esseiden lähtökohtana ovat arkihavainnot

 

Runeberg-palkintoehdokas

Markku Envall: Toinen jalka maassa ja muita esseitä. WSOY 2012

 

Essee on vastavirran vahva, hiljainen laji. Se ei huuda barrikadeilla, vaan syventyy kohteeseen. Se ottaa näkökulman, päättelee ja fantisoi. Kosiskelematta ja myötäilemättä se pitää linjansa.

 

Siksi se on vähälevikkistä kirjallisuutta.

 

Esseistinä, kaunokirjailijana ja tutkijana tunnettu Markku Envall (s. 1944) kirjoittaa kokoelmassaan epämuodikkaista aiheista kuten hiljaisuudesta, kuolemasta, naisen asemasta Vänrikki Stoolin tarinoissa ja evankelista Luukkaasta tietokirjailijana.

 

Hän kirjoittaa myös kirjailijantyön ominaislaadusta - oikeastaan omituislaadusta. Yhteiskunta käsittelee kirjailijaa yrittäjänä. Ammatin hirtehisyys huipentuu kustannussopimuksen tekoon: "Muodolliselta ja juridiselta kannalta kirjailija on osapuoli; tosiasiassa hän on hiiri leijonan kumppanina." Toinen osapuoli on liikeyritys ja toinen "heiveröisempi kedon kukkaa".

 

Kirjailijaksi ryhtyminen ei ole laskennallisesti saati laskelmallisesti järkevää, Envall sanoo.

 

Siinä hän on samoilla linjoilla kuin syksyllä ilmestynyt Jera ja Jyri Hännisen opas Haluatko todella kirjailijaksi? Nimi viittaa Mika Waltarin klassikkoon Aiotko kirjailijaksi?, mutta kun Waltari neuvoo miten kirjoittaa paremmin, Hännisten kirja neuvoo kirjailijanalun selviytymisstrategiaksi brändäämisen taitoa.

 

Tuotteistettua kirjailijuutta Envall kritisoi. Kirjailijasta on tullut esiintyvä taiteilija ja myyntitavara, jonka työnkuvaan kuuluu kilpavarustelua muistuttava markkinoiva kiertäminen.

 

Essee Tuote-esittelijäksi alkaa varoituksella niille, jotka ajattelevat edistyksen tarkoittavan sitä, että uusi on aina entistä parempaa. Kirjailijan ja julkisuuden suhde on viime vuosikymmeninä mennyt edistyksen vastaisesti, Envall sanoo.

 

Tekijävetoinen markkinointi huipentuu kirjamessuilla. Envall kehottaa kehittämään kirjamessuja vähentämällä tilaisuuksia ja kaikinpuolisella paremmalla valmistautumisella.

 

Kasvuideologiaa ja määrien palvontaa kritisoiva ajattelutapa ei ole ajanhengen mukainen kuten ei sekään, mitä Envall esittää esseessä Isä ei anna anteeksi: "Feministit ajattelevat, että (ainakin hyvä) äiti korvaa (ainakin huonon) isän, hyvittää hänen poissaolonsa. Ehkä näin ei lainkaan ole."

 

Oman isän vajavuus herättää oikean isän ikävän, ei vain korvaavaa rakkautta äitiin, Envall sanoo.

 

Vallitsevan ajattelun vastainen on myös esseen Kadonneen hiljaisuuden metsästys ajatus siitä, että kirjastoihin olisi palautettava hiljaisuus. Keinoksi hän ehdottaa erillistä kahvitilaa niitä varten, joille "keskustelun arvo voittaa hiljaisuuden tarpeen".

 

Nimiessee Toinen jalka maassa vertaa kävelemistä hengittämiseen ja kirjoittamiseen. Rauhallinen kävelijä ilman erikoisvarusteita on liikuntavälineteollisuuden painajainen, Envall sanoo.

 

Markku Envallin esseet ovat ankaraa, puhdistavaa kritiikkiä. Niiden lähtökohtana on arkihavainto, joka jalostuu havaitsemaan pienet muutokset ja yksityiskohtien rikkauden. "Kokonaisuus näkyy kirkkaimmin yksityiskohdissa".

 

Esseen tyylivalikoima on avara - se voi olla huumorillinen, vakava, ilkeä tai nokkela. Envallin esseet ovat pohdiskelevan ironisia.

 

Essee on hienostuneen poleeminen laji. Sellaisen luulisi herättävän keskustelua, tulevan revityksi julkisuuden palstoille ja lukijain käsissä.

 

Toisin on.

 

Essee ei suorita liikettä vaan etenee rauhallisesti, toinen jalka maassa ja toinen ilmassa. Se toimii kuin näiden esseiden kirjoittaja kertoo kävelevänsä - vapaasti hengittäen ja vempainteollisuuden näennäiskeksintöjä sabotoiden ja ivaten.

 

Marja-Riitta Vainikkala