PB250001.jpg

Kaleva 25.11.2014

Pelon utopia ajasta, jolloin tärkeintä on olla oikeassa

FINLANDIA-PALKINTOEHDOKAS

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014.

 

Jussi Valtosen romaani kuvaa elämää, jossa kaupallisen digimedian totuus voittaa tutkimuksellisen totuuden tuottamalla yhä hienovaraisempia "kokemuslaitteita" mielen ja tahdon hallintaan.

 

Tähän aihepiiriin tarinassa yhdistyvät neurotieteet, eläinkokeet ja ekoterrorismi.

 

Edes George Orwellin Vuonna 1984 -romaanin Isoveli ei pystynyt samanveroiseen valvontaan.

 

Tarinan tapahtumat sijoittuvat Baltimoreen ja Helsinkiin. Amerikkalainen neurotieteen professori Joe Chayefski on parikymmentä vuotta sitten lyhyen avioliittonsa ajan asunut Helsingissä.

 

Hän tuntee syyllisyyttä siitä, ettei ole tavannut suomalaista poikaansa eron jälkeen. Nyt hän saa puhelimessa kuulla entiseltä vaimolta, että poika on matkustanut Yhdysvaltoihin.

 

Joe on palkittu eläinkokeisiin liittyvästä tutkimustyöstään. Näyttää siltä, että hänen poikansa on yhteydessä ekoterroristeihin, jotka uhkaavat Joeta ja hänen uutta perhettään. Elämä ei enää käy päinsä ilman henkivartijoita.

 

Romaanin nimi viittaa Jeesuksen sanoihin ylipappien ja kansan vaadittua ristiinnaulitsemista joukkohurmiossa, jota nykyajassa vastaa sosiaalisen median tuomio syylliseksi otaksutulle.

 

Näistä aihelmista syntyy tarinan jännitys.

 

Toiminnan kulku tosin seisahtuu kohdissa, joissa Joe tutkimuksineen taustoittaa digimedian ja psyykenlääkkeiden kaltaisia hallintakeinoja. Taustoitus on romaaniteknisesti perusteltua tarinan eettisen ytimen avaamiseksi, mutta paikoin se esitelmöintiä tai jopa julistusta: herätkää!

 

Jussi Valtonen (s. 1974) on opiskellut neuropsykologiaa Yhdysvalloissa ja valmistelee alan väitöskirjaa. Aiemmin hän on julkaissut kaksi romaania ja novellikokoelman.

 

He eivät tiedä mitä tekevät on varoitustarina ajasta, jolloin todelliset asiantilat ovat lakanneet kiinnostamasta, koska tärkeintä on olla oikeassa. Sitä aikaa ei välttämättä tarvitse enää odottaa.

 

Valtosen kerronnassa on satiiria etenkin Suomeen sijoittuvissa tapahtumissa. Ulkopuolisen näkemys maasta tuo mieleen HS:n esikoiskirjapalkinnon äskettäin voittaneen Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia -romaanin maahanmuuttajanäkökulman.

 

Sisäpiiriin jumittunut suomalainen tiedeyhteisö ei halua tarjota työtä amerikkalaiselle huippututkijalle. Joe joutuu sopeuttavalle työllisyyskurssille, jolla hänen mielestään odotetaan, että maahanmuuttaja asettaa koko elämänsä tauolle kunnes pystyy esittämään syntyperäistä suomalaista.

 

"Tältä homoista ehkä tuntui, hän tajusi. Kaikkialla oletettiin, kepeästi ja hyväntuulisesti, että olet toinen kuin olet."

 

Kerronnan ajoittaisesta esitelmöivyydestä huolimatta jännite kantaa huikean armottomaan loppuun.

 

Jos tarinan alussa on ironiaa, on lopussa kohtalonironiaa.

 

Siinä mielessä Valtosen romaani on pelon utopia, joka jättää kysymyksen hyvienkin pyrkimysten sattumanvaraisuudesta.

 

Kuka on voittaja älyllisen rehellisyyden ja valtapeliin yhdistyvän massahurmion kamppailussa?

 

Marja-Riitta Vainikkala