Puistattava selviytymistarina

Tosikertomus

Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina - Leevi K. Laitisen tarina. WSOY 2010

 

Lapsuus lahkon vankina on ahdistavaa luettavaa. Nelivuotiaana kartanolaislahkon vangiksi joutunut Leevi Laitinen selviää kokemuksista rohkeutensa ja mielikuvituksensa avulla, mutta lapsiin kohdistunut väkivalta, siihen osallisten aikuisten typeryys ja ulkopuolisten kyvyttömyys puuttua asioihin jäävät puistattamaan. Kun viranomaiset 1950-luvulla selvittelivät lahkon tekemisiä, ei sen lapsiviha ollut heistä huomionarvoista.

 

Perustajansa Alma Kartanon mukaan nimetty lahko toimi 1920-60-luvuilla keskuspaikkanaan Huittinen. Enimmillään siihen kuului parisensataa jäsentä. Pikaisen maailmalopun ja kadotustuomion varjolla se kielsi syntinä miltei kaiken koululiikunnasta seksiin, jota ei saanut harjoittaa aviossakaan. Myös lihansyönti ja aseeseen tarttuminen olivat kiellettyjä. Lahkon johtajia kiellot eivät välttämättä koskeneet.

 

Naimaton ja lapseton Alma Kartano oli ilmeisesti niitä karismaattisia psykopaatteja, jotka pystyvät manipuloimaan suuria joukkoja. Lapsia kartanolaiset käyttivät hyväkseen saarnaajina ja pakkotyöläisinä. Leevin kauppiasvanhemmat luovuttivat vuonna 1935 "uskoon" tultuaan lapsensa lahkolle. Leevistä tuli lahkon ohjastama lapsitähti, jonka tiiviiseen keikkakalenteriin sisältyi seurapaikkoja Tornionjokilaaksosta Lallukan taiteilijakotiin Helsinkiin.

 

Julkisesti kartanolaiset uskottelivat kohtelevansa lapsia hyvin. Todellisuudessa lapsia piestiin, nöyryytettiin ja pidettiin nälässä. He joutuivat pelottelun ja pedofiilisten uskonmenojen kohteeksi eivätkä he saaneet pitää yhteyttä vanhempiinsa.

 

Ulla Appelsinin haastatteluihin ja lähdekirjallisuuteen perustuva kirja on raportoiva. Sen jaksaa lukea, koska se päähenkiön osalta on selviytymistarina. Leevi Laitinen karkasi lahkosta 18-vuotiaana. Nykyisin hän on kauppaneuvos ja kuuluu Suomen tuhannen rikkaimman ihmisen joukkoon.

 

Perimmältään kirja ei kerro vain yksittäistapauksesta eikä vain sairaasta uskonliikkeestä. Miltei kaikki aaterakennelmat voidaan valjastaa psykopatologiseen käyttöön. Ei riitä, että jokin omaa vihaansa muihin projisoiva ryhmä pyyhkiytyy kartalta, sillä julkiset viharyhmät tappouhkauksineen ovat nykyään muuttuneet päivittäistavaraksi.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 13.3.2010)