Aina kolmanteen ja neljänteen polveen

 

 

Esikoisromaani

Paula Hahtola: Salpalinja. Atena 2009

 

Kiehtovinta Paula Hahtolan Salpalinjassa on näkökulmatekniikka, joka luo jännitteen viipyilevään, miltei novellimaiseen kerrontaan.

 

Hahtola käyttää symbolisia tiivistymiä, joista ajallinen taso on vuoden 1951 heinäkuinen viikko. Vertauskuvallinen on myös keskushenkilöiden näkökulmaa luonnehtiva otsikointi., joista viimeisenä paljastava "Ingentingen".

 

Romaanin alku kuvaa kaksitoistavuotiaan Ingen lapsuuden loppua matkalla, jonka aikana hänen äitinsä Helmi aviottomana tyttärenä vaatii perintöosuutta isältään Antonilta.

 

Epävakaan ja tylyn Helmin, herkän ja heikkoluonteisen Antonin sekä äitinsä hyväksyntää hapuilevan Ingen yhdessä viettämä kesäinen viikko purkautuu muunnelmina erillisten näkökulmien kautta. Sivuhenkilöinä ketjuun liittyvät Helmin tunne-elämältään kypsymätön äiti ja romaanin nykyaikaan sijoittuvassa lopussa Ingen tytär.

 

Teemana on tuttu sukupolvelta seuraavalle periytyvä onnettomuus ja yhtä tuttu idea sipulin ytimen toivottamasta etsinnästä.

 

Salpalinja viittaa jatkosodan aikaiseen linnoitusketjuun eli Mannerheimin linjaan, jossa ei koskaan taisteltu. Samalla tavoin on Ingen perhe varustanut itsensä suojamuurilla toisiaan vastaan.

 

Tarinassa on myös vanhatestamentillinen kumu: "Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoita teoista", julistaa kymmenen käskyn laki.

 

Paula Hahtolan (s. 1937) käsikirjoitus sijoittui Atenan ja Parnasson Suuressa proosakilpailussa ensimmäiseksi. Kerronnaltaan se edustaakin parnassolais-otavalaista runollisen vakaata tyyliä. Teos on taitavasti rakennettu ja eheä. Jotain siihen kuitenkin jää kaipaamaan. Ehkä eniten sitä sipulin ydintä, jota todellisuudessa ei ole, mutta joka fiktioon silti tuntuu kuuluvan. Miten päähenkilö Inge voi elää elämänsä niin nynnynä? Psykologiselta kannalta ajatellen häneen olisi jo johdonmukaisuuden vuoksi tullut särmää. Tarinan loppu lupaa sovitusta, mutta missä on lunastus?

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 12.9.2009)