MATKAMITTARISSA 55 000 KILOMETRIÄ

Mustikansinisen Ladan päiväkirja vuodelta 1992

 

Ostin sen viisi vuotta sitten. Tuttava hermostui, sillä hänen omansa oli brutaalin punainen verrattuna tähän mustikansiniseen. Hain sen kahdensadan kilometrin päästä, koska Oulussa ei ollut sen väristä.

 

Luulin, että kulkisimme yhdessä kymmenen vuotta, sitten pärjäisin jo ilmankin. Luulin väärin. Tässä on ote maaliskuun ajopäiväkirjasta.

 

1

Vien poikaa lomalle Kalajoelle. Limingassa auto alkaa nykiä ja sammuu tienlaitaan. Käynnistän, mutta ei se siitä lähde. Nostan konepellin merkiksi ja muutama ajaa ohi. Sitten tulee ambulanssi, joka pysähtyy. Kaksi valkotakkista miestä alkaa kurkistella moottoriin. He yrittävät puoli tuntia ennen kuin uskovat sen minkä minä tiedän. Se ei kulje. Sovittu tapaamisaika Kalajoella polttelee mielessä.

 

Ehdotan, että ambulanssi hinaisi meidät vajaan kilometrin päähän huoltamolle, mutta se loukkaa hälytysajoneuvon arvoa. Sen sijaan valkotakit kyytivät meidät huoltamolle tilaamaan hinausauton ja korjauksen. Pääsemme ensimmäistä kertaa elämässä ambulanssin kyytiin ja pojasta se on mukavaa. Korjaus maksaa seitsemän kymppiä.

 

2

Työstä tullessa pysäköin lähikaupan eteen ja huomaan kuinka maisema vääristyy tuulilasin läpi. Taisi olla raskas päivä kun näin huimaa. Nousen Ladasta ja näen, ettei vika olekaan omassa päässä. Konepellin alta nousee höyryä. Mummi piti viedä illalla Rovaniemen junalle, nyt lähimmälle huoltamolle. Sieltä tuomio: vesipumppu rikki, mutta vielä voi varovasti ajaa rautatieaseman reissun. Mummi ei myöhästy ja korjaus maksaa kuusisataa.

 

3

Jännitän katsastusta ja siirrän sen viimeiseen mahdolliseen viikkoon.

- Toinen jarruletku murtunut, muutenhan tämä on hyvässä kunnossa. Katsastusmies rastii ajokiellon ja käskee varata uusintatarkastuksen.

 

Pääsen ajamaan pois hallista. Katsastusmies on lukinnut ratin, joten joudun vääntämään reilummin. Avain katkeaa virtalukkoon kaikkien autospesialistien silmien edessä.

 

Ystävälliset asiantuntijat työntävät Ladan hallista sellaiseen paikkaan, missä se voi olla pitempäänkin jollei vara-avainta saa heti haetuksi. Katsastusmies ehdottaa, että menisin viereiseen Fordin liikkeeseen ja pyytäisin koeajoa. Samalla voisin noutaa Ladan vara-avaimen. Saan kuitenkin kyydin toiselta katsastusaseman asiakkaalta. Matkan aikana mies kertoilee juttuja tutkanpaljastimesta, joka on pelastanut hänet monelta ylinopeussakolta. Niitä kuulemma valmistaa sama amerikkalainen firma, joka myy tutkia Suomen poliisille.

 

Varmuuden vuoksi Ladasta vaihdetaan molemmat jarruletkut. Kanta-asiakkaana saan alennusta ja maksan vain kolme sataa.

 

4

Uusintakatsastus on viikon kuluttua. Sitä ennen pitäisi käydä työmatkalla Kajaanissa. Periaatteessahan Ladalla saa ajaa vielä kuukauden ilman katsastustakin, koska jarruvika on korjattu.

 

Lähden matkaan raikkaassa lauantaiaamussa. Mikäs on ajella kirkkaalla kelillä ja tarkastetulla autolla. Kymmenen kilometriä menty, kello vasta seitsemän ja radiosta tulee "Sinä tarjosit vain salmiakkia". Räpsäytän tuulilasinpyyhkimet päälle kokeillakseni, kelpaako astianpesuaine yhtä hyvin kuin tuulilasinpesuneste jota ei sattunut olemaan kotona. Pyyhkimet jymähtävät keskelle lasia eivätkä siitä enää liiku. Loppumatkan hikoilen lämpöä keräävässä mustikansinisessä autossa ja pelkään sadetta.

 

Minulla on onnea. Pääsen sunnuntaiksi kotiin ja maanantaina lähimmälle huoltamolle ilman että ainoakaan sadepisara on koskettanut Ladan kuran harmaannuttamaa mustikansineä. Tuulilasinpyyhkimien sulakkeen vaihdosta maksan vain kaksi kymppiä. Olisi ollut noloa ajaa katsastuskonttorille pyyhkimet pystyssä.

 

5

Valmistaudun uusintatarkastukseen. Puoli tuntia ennen varattua aikaa muistan, että maksu on seitsemän kymppiä. Tilillä on siitä vain kymmenes osa. Soitan katsastuskonttoriin ja siirrän ajan tuonnemmaksi varojen puutteen takia.

 

Iltapäivän järjestelen pitempiä työmatkoja ja lasken kilometrikorvauksia.

 

6

Lähden illaksi Liminkaan. Mennessä Lada nykii. Toivon, että tiessä vain olisi rosoja, mutta myöhäisellä paluumatkalla nykiminen alkaa taas ja auto sammuu tuttuun tapaan Pohjantien pientareelle. Soitan hinauspalveluun. Se onkin sana jota käytin neljä kuukautta sitten kun uusittiin polttoainepumppu.

 

Auto on hinattava kotipihalle, koska korjaamot eivät enää ole auki. Nykyään Ladoja varastetaan yöaikaan huoltamoiden pihoiltakin. Kuulin sen viisi kuukautta sitten, kun tuulettimen hihna katkesi perjantai-iltana. Pääsen hinausauton kyydissä kotiin ja juttelemme kuljettajan kanssa suomalaisesta koululaitoksesta. Olemme yhtä mieltä siitä, että opettajan persoonallisuus ratkaiseen oppilaan onnistuneen koulunkäynnin. Vakuutus maksaa hinauksen.

 

7

Aamulla ennen pojan kouluunlähtöä pistän soimaan "Auto sammui maantien laitaan keskelle korpisuoraa".  Kerron pojalle, että se on uusi tunnussäveleni.  - Mäkin tykkäsin siitä ennen, poika sanoo ennen kuin lähtee laahustamaan koulubussille.

8

Otan yhteyttä brutaalinpunaisen Ladan omistajan suosittelemaan korjaamoon, joka kuulemma on edullinen. Punaisen Ladan moottorikin oli sillä korjaamolla pesty ilmaiseksi. Katson moottoritilaan ja huomaan, että se on siistimpi kuin tiskipöytäni.

 

Kolmas katsastusaika olisi tiistaina. Korjaamon pojat tulevat perjantaiaamuna lennossa, tekevät töitä muutaman tunnin ja sanovat palaavansa maanantaina: - Saattaa olla isompikin vika.

 

Maanantaina tulee toinen korjaajista ja työskentelee koko päivän. Ladaa ei saada pihasta, joten hän siirtää korjaamonsa sinne. Missähän on vika? - Puolassa, mies vastaa Ladan uumenista. Itäauto, saattaa kai vika sielläkin olla.

- Kyllä tämä kohta pelaa, korjaaja vakuuttaa.

 

En siis lähde pyöräilemään kymmentä kilometriä pankkiautomaatille, jotta voisin nostaa Limingan matkan kilometrikorvauksen ja maksaa sillä seuraavan päivän uusintakatsastuksen. Ehtisin vielä iltapäivällä, sillä autolla pääsee nopeasti.

 

Vähän ennen neljää koeajolle lähtenyt korjaaja soittaa: - Et viittis tulla sillä minun Coltilla vastaan?

Mies oli lähistöllä, mutta Ladasta oli loppunut bensa.

 

Otan miehen auton ja hurruuttelen kakkosvaihteella paikalle. Korjaaja valittaa, että Lada toimi hetken aivan hyvin, mutta yksi ruuvi hukkui ja sen jälkeen se rupesi taas sinnittelemään. Lupaan etsiä ruuvin, kun olemme hakeneet kanisterilla bensaa Ladaan.

 

9

On maanantai-ilta. Korjaaja lähti äsken ja kehotti perumaan huomisen katsastusajan. Kukkarossa olisi naapurilta katsastukseen lainatut seitsemän kymppiä, mutta ei ole autoa. Annoin Ladan avaimet korjaajalle, joka lupasi tulla hammaslääkärin jälkeen tiistaina. Sitä ennen hän kuului soittavan autotallista vaimolleen ja tilasi muutaman pullon olutta illaksi. Hermot kireinä.

 

Kehittelen tässä suunnitelmia.

 

Jos myisi Ladan hyvään kotiin Venäjälle, sieltähän se on tullutkin. Tai antaisi varastaa sen kuten tuttavan sisar, joka sai vakuutusrahat. Tuttavan sisar ei asu Suomessa, onnistuisikohan se täällä?

 

Luen Saarikoskea, mutta Lada rynniin runon läpi. Kuljen missä kuljen, Lada ladalta pois, En soisi sen särkyvän, Mitä tapahtuu todella, Katselen konepellin yli ulos.

 

Lada ajoi puiston läpi,

aina oli syksy,

ja moottorin ääni, aina yhtä tasainen,

sitä minä muistelen onnen aikana!

 

JÄLKIKIRJOITUS

Vuoden kuluttua myin Ladan hinausfirman edustajalle, kun hän kolmannen kerran tuli noutamaan meitä tienposkesta. Sen jälkeen autotalli oli autio ja tyhjä.

Marja-Riitta Vainikkala