P1010019-normal.jpg

Kaleva 5.5.2014

Raikas ja eloisa elämäkerta Kanttilan matroonasta

 

Elämäkerta

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth. Otava 2014

 

Kirjailijamyyttejä romutetaan. Vasta ilmestynyt Agneta Rahikaisen elämäkerta Edith Södergranista kyseenalaistaa kuvan herkkähermoisesta runoilijasta.

 

Kirjallisuushistorioitsija Minna Maijalan Minna Canth -elämäkerta puolestaan esittää naisliikkeen matronan herkän puolen.

 

Maijala "uudelleenluki" Canthia jo väitöskirjassaan Passion vallassa (2008). Hän osoitti, kuinka Canthia on arvotettu vain tendenssikirjailijana ja kuinka tuotantoon kohdistuva tutkimus on syrjäytynyt.

 

Canth on muutakin kuin naisliikkeen ikoni. Hänessä oli herkempi puoli, joka ilmeni masennuksena ja vetäytymisenä.

 

Canth vaati itseltään "jatkuvaa niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin lehtien seuraamista, uuden kirjallisuuden lukemista, vilkkaiden kulttuurikeskustelujen tarkkaamista ja niihin osallistumista ja loputonta tiedon hankintaa ajan uusista keksinnöistä".

 

Ylisuoritutumisen tarve uuvutti hänet.

 

Canth oli monessa ensimmäinen. Hän oli ensimmäinen merkittävä suomalainen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen, ensimmäinen sanomalehtinainen ja realismin edelläkävijä, joka Kuopion kotinsa kiikkustuolista välitti eurooppalaisia aatteita Suomeen.

 

Jäätyään leskeksi hän ryhtyi lankakauppiaaksi ja hänet valittiin elinkeinoelämän ylimpään elimeen ensimmäisenä naisena.

 

Toistaiseksi ainoana naisena - vasta vuonna 2003 - hän sai oman liputuspäivän, joka nimettiin myös tasa-arvon päiväksi.

 

Sosiaalinen oikeudentunto ajoi Canthia. Erityisen aktiivisesti hän kampanjoi tyttöjen koulutuksen puolesta.

 

Canthia syytettiin nuorison villitsemisestä ja jumalanpilkasta, mutta hän ei kritisoinut uskoa, vaan sen käyttämistä vallan välineenä.

 

Canthin aikalaisrealisti Juhani Aho kirjoitti oululaiseen Kaiku-lehteen vuonna 1885 artikkelin, jonka mukaan elämän varjopuolia kuvaava realistinen kirjallisuus vaikuttaa lukijaansa vapauttavasti.

 

Tässä Canth ja Aho olivat samoilla linjoilla, vaikka Aho ajoittain pilkkasi Canthin vaatimuksia ehdottomasta sukupuolimoraalista.

 

Maijala luo uudenlaista Canth-kuvaa. Sitä tosin pohjusti jo vuonna 1994 ilmestynyt Canthin kirjotuskokoelma Taisteleva Minna, jonka esipuheessa Tellervo Krogerus huomauttaa Canthin kirjailijakuvan yksipuolistamisesta.

 

Minna Maijalan teos jakautuu Canthin elämänvaiheisiin, kirjoittamiseen, aatteisiin ja minäkuvaan, ja sen liite Canthin elämään liittyvistä ihmisistä avaa näkökulmaa aikaan.

 

Se on raikas ja eloisa elämäkerta, joka innostavasti avartaa Minna Canthin kirjailijakuvaa.

 

Marja-Riitta Vainikkala