P8180001-normal.jpg

Kaleva 18.8.2014

Runoilija rakkauden syövereissä

 

ROMAANI

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta, suom. Sanna Manninen. Siltala 2014.

 

Tukholmalaisen kulttuurikriitikon Lena Anderssonin (s. 1970) romaani Omavaltaista menettelyä voitti August-palkinnon 2013. Alaotsikon Romaani rakkaudesta voi käsittää ironisesti.

 

Kolmikymppinen Ester Nilsson on runoilija ja esseisti, älykkö joka arvostaa ilmaisun täsmällisyyttä.

 

Taiteilija Hugo Raskin tapaamisen synnyttämän intohimon jälkeen Esterin elämää määrittää vain yksi kysymys: "Mitä Hugo haluaa?"

 

Yhteys syntyy Hugon ehdoilla. Ester puhuu yksilöstä ja eettisestä vastuusta.

 

Hugoa kiinnostavat maailmanlaajuiset ideat, eivät yksilöt. Epätäsmällinen ilmaisu on Esterin mielestä merkki miehen pinnallisuudesta.

 

Oivallus ei lopeta Esterin rakkautta. Syntyy suhdepeli. Kun Ester pakottaa itsensä etääntymään, Hugo koukuttaa hänet takaisin heittämällä uusia täkyjä.

 

Esterillä on pakkomielle, Hugolla on valta. Ester ripustautuu, Hugo vetäytyy. "Kumpikaan ei ollut kiinnostunut Esteristä, mutta molemmat olivat kiinnostuneita Hugosta."

 

Esterin näkökulma on todentuntuinen, hänen ahdistuksensa uskottava. Kritiikittömästi Andersson ei kuitenkaan päähenkilöään kuvaa, mikä ilmenee ulkopuolisen kertojan kommenteissa.

 

Ester lyö päätä seinään, koska ei suostu näkemään todellisuutta avuliaan ystävätärkuoron neuvoista huolimatta.

 

Andersson käsittelee aihetta purevasti ja hauskasti.

 

Helppoa vapautusta rakkauskärsimyksestä ei ole, mutta lopulta jokin vapautuminen kuitenkin: Ester ymmärtää kaikkien rakastavan samalla tavalla ja samantapaisista syistä, kaikkien pettävän ja tulevan petetyiksi samalla tavalla "ja kaikkien ajattelevan, ettei kukaan ollut ennen rakastanut tällä tavalla eikä kärsinyt näin."

 

Kaikki ovat ainutlaatuisia samalla tavalla.

 

Pettyneen rakkauden tuntoihin keskittyvä romaani olisi lattea, ellei aihe saisi kontrastia ironisesta kepeydestä. Teksti ei laahaa vaan etenee draamallisesti nopein leikkauksien.

 

Romaani osoittaa, että pettymystä voi kuvata raikkaasti niin, että lukija saa ottaa etäisyyttä ja verrata omaa ja Esterin kokemusta.

 

Jokaisella lie ollut elämässään hetkiä, jolloin kysymys "miksi puhelin ei soi" poltteli mieltä.

 

Marja-Riitta Vainikkala