Nelikymppisenä leskeksi jäänyt kahden pojan äiti Elina harrastaa puunveistoa ja haaveilee käsityöläisen urasta, mitä pohjalaiskylän naapurit kummeksuvat. Metsäkävelyllä hän tapaa kylään muuttaneen matkailuyrittäjä Laurin, jolla on takanaan repivä avioero ja jota myös pidetään kummallisena valokuvausharrastuksensa tähden.

Lauri rohkaisee Elinaa puukäsityöhön, ja ennen pitkää tämän veistelemät ukot ja karhut alkavat mennä kaupaksi Laurin matkailuyrityksessä. Loppukohtaus on hyvin tunteellinen. Lauri saapuu Elinan kotiin kimppu syyspihlajan lehtiä kädessään.

"Tiedän, että käsityöläiselle on käsi tärkeä, mutta silti... Tulin pyytämään kättäsi, Lauri pääsee puheensa loppuun ja katsooo minua ilmeellä, joka on epätoivoinen sekoitus kiihkoa, pyyntöä ja ujoutta."

Tarinan lopussa syysaurinko kultaa maiseman ja Elina ajattelee, ettei nelikymppinen vielä ole vanha.

Kuten kaikki Laura Rajalan Perjantaille kirjoittamat tarinat, tämäkin päättyy onnellisesti. Kertomus ilmestyi marraskuussa 1986.