Reivil%C3%A4%2014-normal.jpg

Kaleva 7.4.2014

Verottomana, kiitos

 

ROMAANI

Heikki Reivilä: Ryöstö. Teos 2014.

 

Aiheen perusteella Ryöstö on rikosromaani, mutta tyylin perusteella se on muutakin.

 

Kolme keski-ikäistä veljestä päättää tyhjentää onnettomuudessa kuolleen äitinsä ja henkitoreisiin jääneen isänsä pankkitilin. Suunnitelma näyttää aukottomalta. Veljesten on saatava vanhempien omaisuus tililleen ennen kuin perintövero ehtii kutistaa saamisia.

 

Juttu ei kuitenkaan suju suunnitelman mukaan.

 

Kotkalaisen Heikki Reivilän (s. 1955) esikoisrunokokoelma Rienaaja voitti J.H. Erkon palkinnon vuonna 1981. Lyriikan lisäksi hän on kirjoittanut proosaa, näytelmiä, kuunnelmia ja elokuvakäsikirjoituksia. Ryöstö on hänen toinen romaaninsa.

 

Ryöstön tekee poikkeukselliseksi sen tyyli, ei pelkästään traagisen ja koomisen yhdistelmä vaan kerronnan rytmi, jota tehostaa välähdyksinä ja ilman repliikkiviivaa kirjoitettu dialogi.

 

Rikosromaani perustuu usein nopeaan juonelliseen toimintaan, mutta tässä romaanissa päällimmäiseksi nousee kuvaus, joka on hidastava kerrontamuoto.

 

Ryöstössä se kuitenkin näyttäytyy hengästyttävän kiivaana.

 

Nopeuden vaikutelmaa luovat lyhyet kappaleet, tiheät leikkaukset tilanteesta toiseen ja niiden tehosteena kohtauksen katkaiseva toistuva yhden virkkeen kappale "Mutta tässä".

 

Taustalla ovat värikkäät henkilötyypit ja kertojan ilkikurinen kommentointi.

 

Yksi tarinan juonteista on yhteiskuntakritiikki. Veljeksillä on kovat kokemukset nykymenosta: "... on väärin, että toimittajat kirjoittavat pelkästään pörssiromahduksesta. Romahdus on laimea sana. Mauton ja hajuton. Romahduksen sijasta olisi kirjoitettava hajoavista perheistä, asuntovelan ylisuureksi kohoavasta korkomarginaalista, millainen on suomalaisen palkollisen perheen kärsimys."

 

Kerronnallisen vauhdin ja pysähtelevää lukemista edellyttävän äkkijarrutuksen vuorottelu tuo mieleen proosarunon virtauksen ja toisaalta musiikkivideon vauhdin.

 

Ryöstö hyödyntää veijariromaanin rakenntta, mutta sitä on luettava pikemmin tyylin kuin juonen mukaan.

 

Siinä mielessä Ryöstö vaatii lukijalta perinteisten kirjallisten odotusten ylittämistä ja avautumista kielelle.

 

Marja-Riitta Vainikkala