Perillä ei-missään

 

Romaani

Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia. Johnny Kniga 2009

 

Lykantropia on ihmissusimyyttiin liittyv psyykkinen sairaus, jossa ihminen luulee muuttuneensa eläimeksi. Gerry Birgit Ilvesheimon romaanissa se viittaa määrityksiä kaihtavaan välitilaan.

 

Wieniläinen Franziska pukeutuu mieheksi ja on mieluummin Francesco. Etunimensä hän on saanut eläinten suojeluspyhimyksen Franciscus Assisilaisen mukaan ja hänen sukunimensä Wolf merkitsee sutta. Hänen natsimystiikkaa harrastava isänsä ei hyväksy tyttären sukupuolista välitilaa, vaan lähettää hänet Brasilian kumiplantaasille perheystävälle naitettavaksi. Vielä vähemmän lesboja suvaitsee nouseva arjalainen Valtakunta, jonka "idiottimaista katatoniaa" Fraziska pakenee Berliiniin, Pariisiin ja Lontooseen, jossa hän vuonna 1942 kirjaa elämänsä paikkoja ja tiloja.

 

Kerronnan painokkuus syntyy lyhyistä luvuista ja eleettömästä toteavuudesta, jota säestävät ironia ja kuiva huumori. Franziska käy Suomessa ihmettelemässä viinakaupan jonoja ja vanginvartijamaisia myyjiä. "Mistä täällä ei ole lakia?" hän kysyy suomenruotsalaiselta rakastajattareltaan. "Lavakurkkujen pituudesta ja savukkeiden vahvuudesta", kuuluu vastaus.

 

Tila kaikkinaisine tulkintoineen on romaanin keskussymboli. Franziska alkaa opiskella arkkitehdiksi, mikä 1900-luvun alun Wienissä on naiselle mahdotonta. Hän tuntee vastenmielisyyttä kotikaupunkinsa koukeroiseen arkkitehtuuriin ja ihailee funktionalismia, Le Corbusierin selkeyttä ja modernia Bauhaus-suunnittelua, jonka natsit sittemmin kieltävät kommunistisena ja epäsaksalaisena. Hän pohtii antiikin tarua labyrinttiin linnoittautuneesta Minotauroksesta, joka on ihmisen ja härän välimuoto. Päiväkirjansa otsikoihin hän tunnollisesti merkitsee pituus- ja leveyspiirit sijaintinsa mukaan. "Minulla on intohimo tilaan, tyhjään, ei-mihinkään", hän sanoo.

 

Franziska/Francescon oma minuus on koukeroinen ja täynnä erilaisia tiloja. Ydin on siinä, ettei hän koe minuuden määrittelyä ongelmallisena.

 

Ilvesheimon romaanissa on kyse identiteetistä ja sen määrittelemättömyydestä. Arjalainen rotupuhtausterrori kohdistuu myös homoseksuaaleihin, joita pidetään sekasikiöinä kuten antiikin Minotaurosta tai ihmissutta. Uuden uljaan maailman järjestelmällnen väestönhallinta alkaa keskityisleireistä.

 

Lykantropia on vaellusta ajassa, paikoissa ja minuudessa. Sellaisella matkalla ei kompassista ole hyötyä, sillä päämäärä löytää etsijänsä.

 

Jo Ilvesheimon esikoisromaanikin, Ritva Ruotsalaisen nimellä julkaistu Pandora (1996) kyseenalaisti ns. todellisuuden. Ihmettelen kovasti, jollei Lykantropia esiinny tämänvuotisilla kirjallisuuspalkintolistoilla.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 15.8.2009)

 

.