Rauanjoki.jpg

Kaleva 11.7.2016

Vapauttava tarina masennuksesta

 

ROMAANI

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään. Atena 2016

 

Oululaisen Katri Rauanjoen (s. 1973) omakohtaiseen masennuskokemukseen perustuva romaani Jonain keväänä herään on aiheeltaan raskas, mutta vapauttava lukea.

 

Romaani on Rauanjoen toinen, esikoisteos Muuri ilmestyi vuonna 2012.

 

Kerttu on nelikymppinen luokanopettaja, jolla on mieluisa työ, kaksi lasta, kunnollinen aviomies ja unelmien omakotitalo. Eräänä syksynä elämä kaatuu päälle ja Kerttu sairastuu lamaannuttavaan masennukseen.

 

Suoriutujan on vaikea kestää epäonnistumista - niin Kerttu analysoi itseään. Julkisivu on pidettävä eheänä, vaikka mieli on särkymässä. On hymyiltävä ”luontevaa pikaista hymyä, joka vahvisti että ihan tavallisia ja hyvin vähän itsemurha-alttiita tässä oltiin”.

 

Tarina etenee lokakuusta seuraavaan kesään, minä aikana Kerttu kirjaa tuntemuksiaan unikkokantiseen vihkoon, johon hän merkitsee sopivat itsemurhapäivät toteutusvaihtoehtoineen.

 

Veitsi tuntui raskaalta kädessä. Elokuvissa tämä tehtiin aina ammeessa, lämpimässä kylvyssä. Jossain oli lukenut, että lämpö saa veren virtaamaan, pulppuamaan loppuun asti. Minulla ei ollut kylpyammetta eikä viemäri vetänyt niin hyvin, että suihkun alle olisi voinut jäädä makaamaan. Tulisi vielä vesivahinko.”

 

Masennus on ankea aihe ja se olisi ankeaa luettavaakin, ellei kerronnassa olisi vastaääntä. Tässä se on Kertun itseironia ja jopa raikas huumori kuten keväälle sijoittuvassa kohtauksessa, jossa Kerttu jo pystyy käsittelemään tilaansa. Hän menee metsään painimaan männyn kanssa. Mänty selviää mittelöstä miltei vahingoitta eikä sitä ”paljoa hetkauttanut minun vihani, kiukkuraivarini tai edes itkuni.”

 

Myös näkökulman vaihdokset monipuolistavat aihetta - sekä aviomiehen näkökulma että kolmas yllättävä näkökulma tarinan loppupuolella.

 

Aviomies yrittää ymmärtää, vaikka väsyykin tilanteessa, jossa vaimo on läsnä mutta tavoittamattomissa.

 

Kerttu pääsee terapiaan selvittelemään elämäänsä, ja kevään myötä tapahtuu käänne valoisampaan.

 

Tarinan kolmas näkökulma muistuttaa kuitenkin siitä, että kokonaan turvassa ei tältä sairaudelta voi kukaan kuvitella olevansa.

 

Rauanjoki kuvaa masennusta todentuntuisesti ja tuo esiin sen varhaisia syitä sekä piiloisen pelon ja vihan. Todentuntu vain vahvistaa tarinan sitä puolta, että masennuskin on voitettavissa.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA