Lepist%C3%B6.jpg

Kaleva 11.9.2017

Poliisi ja hänen Lolitansa

 

ESIKOISROMAANI

Satu Lepistö: Lintutarha. Gummerus 2017.

 

Nelikymppinen poliisi ja perheenisä Anssi Heino pelastaa 14-vuotiaan Lauran ja alkaa himoita tätä. Lintutarha on siis Lolita-romaani, jota aiheen vuoksi lukee varuillaan ja hämmentyneenä.

 

Edistyessään tarina tuntuu kertovan kuinka hauraissa kantimissa on ihmisyys.

 

Heinon muistot koko elämästään ovat sirpaleiset ja hän kokee itsensä epätodelliseksi. Lauran äiti on tehnyt itsemurhan eikä Laura halua palata lintutarhaa pitävän isänsä luo. Siitä alkaa tytön ja poliisin yhteinen ”road trip”, jossa kertojanäkökulmat vuorottelevat.

 

Tarinan kuluessa kerronnallinen kamera menee lähemmäksi henkilöitään. Aluksi poliisi on Heino, sitten Anssi. Lauralle isä on ensin Heikki, sitten isä. Lähikuva avaa romaanin maailmaa yhä yksityiskohtaisemmaksi.

 

Kuinka tosia muistot ovat? Lauran ja Heinon kertomukset samasta tilanteesta eroavat toisistaan.

 

Laura ajattelee käyttävänsä miestä hyväksi päästäkseen lintutarhasta vapauteen. Heino uskoo tytön rakastavan häntä samoin kuin hän tyttöä.

 

Ei voinut puhua rikoksesta, jonka motiivina oli rakkaus, ja minä rakastin Lauraa ihan kokonaan.”

 

Heinon sirpaleisuus tuo mieleen traumaperäisen dissosiaatiohäiriön. Hänen ristiriitaiset muistonsa liittyvät naisiin äidistä alkaen. Hänestä Lauran synti oli suurempikin kuin hänen omansa. Olihan hän sentään kunnon ihminen ja poliisi, jolle lakien noudattaminen oli sydämen asia. Kuitenkin hän olisi Lauran vuoksi valmis vaikka tappamaan.

 

Satu Lepistö (s. 1976) on tamperelainen sanataideohjaaja, jolta aiemmin on ilmestynyt kaksi runoteosta. Romaanin kieli on lyyristä ja vahvan kuvallista.

 

Kertojien epäluotettavuus - se, että jokainen tulkitsee tapahtumia itsensä kautta ja muistaa omalla tavallaan - pistää kysymään identiteetin vakautta. Heino näkee muistot ”höytyvänohuina kerroksina”, jotka kuluvat puhki ja paljastavat uuden kerroksen.

 

Palapeli jää lukijan koottavaksi. Heinon tarina on ehkä hajoamiskertomus, mutta Lauran kannalta se saattaa olla kasvukertomus.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA