Rytisalo.jpg

Kaleva 22.8.2016

Toista ihmistä ei näe kokonaisena”

 

ESIKOISROMAANI

Minna Rytisalo: Lempi. Gummerus 2016.

 

Kuusamolaisen äidinkielenopettajan Minna Rytisalon (s. 1974) Rovaniemen pohjoispuolelle sijoittuva esikoisromaani Lempi on rakkaustarina ja yhtä hyvin myös jännitys- ja perhetarina, joka pitää jännitteensä loppuun asti.

 

Keskushenkilö, kauppiaan kaunis tytär Lempi ottaa yllättäen miehekseen maalaispojan, Viljamin.

 

Eletään Lapin sodan aikaa. Viljami saa käskyn rintamalle ja joutuu jättämään nuorikon ja piiaksi palkatun Ellin talonpitoon. Nämä kaksi naista odottavat molemmat Viljamia takaisin.

 

Lempillä ei romaanissa ole näkökulmaa, vaan tarina kehiytyy Viljamin, Ellin ja Lempin sisaren Siskon näkökulmien kautta. Puhujasta riippuen Lempi näyttäytyy rakastettuna ja kaivattuna tai syvästi vihattuna.

 

Viljamille Lempi on ainutlaatuinen ihme. Siskolle hän on ihailtu kaksossisar, rohkea ja kaunis. Ellille hän on isänsä elättämä untelo kaupunkilaisnakku ja juonikko.

 

Ihmisessä on paha. Minussa on paha ja minä tiedän merkit. Minun ei tarvinnut opetella niitä, minä tiesin ne, ne olivat minussa. Viha, jota tunsin sinua kohtaan, Lempi, etsi ne merkit ja teki työtään, eikä minun tarvinnut tehdä mitään, seurata vain sivusta, miten asiat kehittyivät.”

 

Myös kuva kustakin kertojasta vaihtuu sen mukaan, minkä roolin he toisen kertomuksessa saavat.

 

Koskaan toista ihmistä ei näe kokonaisena”, Sisko sanoo tilittäessään aikojen päästä sotatalven tapahtumia.

 

Hänen osuutensa päättää tarinan ja solmii sen lankoja yhteen.

 

Ihminen on sellainen, että siinä ovat aina yhtä aikaa läsnä kaukaiset ja nykyiset, vaikka kauan onnistuinkin halkeamat paikkaamaan niin, ettei mitään vuotanut ulos.”

 

Siskon kautta tarinaan tulevat mukaan myös saksalaisten aseveljien ja rovaniemeläisnaisten rakastumiset, aihe josta sodan jälkeen oli vaiettava. Tässä sitä ei dramatisoida, se vain kerrotaan elämänkohtalona.

 

Toteutukseltaan Lempi on omaperäisen poikkeuksellinen. Se jakautuu kolmeen perättäiseen osaan kulloisenkin kertojahenkilön mukaan.

 

Jokaisen osuus on eräänlainen Lempille suunnattu mietiskelevä yksinpuhelu, johon ei juuri repliikkejä tai toiminnallisesti kuvattuja kohtauksia sisälly. Silti kielessä on ulottuvuuksia ja kerronnassa vetoa ja kiihkoa, jotka lataavat tarinan täyteen odotusta.

 

Viljamin kysymys tarinan alussa on ”Miten tässä näin kävi?” Lukijaa puolestaan kiinnostaa kysymys ”Miten tässä käy?”

 

Viitteellisyys ja runsas avoimeksi jättäminen ovat Lempin vahvuuksia. Silti tarinalangat solmivaan Siskon osuuteen olisi kaivannut hiukan lisää selittävää ainesta. Jokin irrallinen langanpätkä tuntui loppuun jäävän.

 

Romaanin ulkoasussa taas harmittaa se, että valju kansi ei tee oikeutta kiihkeälle tekstille.

 

Väkevyydessään Minna Rytisalon Lempi on vuoden esikoisromaanien ellei koko kirjavuoden kiinnostavimpia teoksia.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

 

Kriitikko kiteyttää

Plussaa: Väkevä kerronta, raikas toteutus.

Miinusta: Romaanin kolmas näkökulmaosuus jää hiukan ohueksi.