Tamminen%20helmik-normal.jpg

Kansa, joka apeudessa vaeltaa


Romaani

Petri Tamminen: Rikosromaani. Otava 2012


Rikos Petri Tammisen romaanissa on epätoivon ja turvattomuuden lietsominen.


Komisario Usko Vehmas ottaa tehtäväkseen pyydystää salaperäisen ja arvaamattoman rikollisen Hermann Ångströmin, joka ujuttaa huolta ja häpeää ihmisten elämään. Hänen piinansa kohteeksi joutuvat niin työtön kuin valtioneuvos, yksinhuoltajaäiti, vakuutustarkastaja ja kirkkoherra.


Itsekin viidenkympin alakuloa poteva Usko Vehmas haluaa pelon sijasta tarjota toivoa, rakkautta ja armoa. Sitä varten hän laatii tietoiskun, onhan jokaista onnettomuusuutista kohden tuhat tarinaa tavallisesta elämästä, jossa vaara ei koko ajan ole läsnä.


Poliisijohto kuitenkin tyrmää Vehmaksen sanoman: "Tässä uusien uhkakuvien maailmassa olisi edesvastuutonta lietsoa kansalaisten turvallisuudentunnetta. Varsinkaan poliisin ei tule esittää tällaisia ajatuksia julkisuudessa."


Ångström ja lehtien lööpit levittävät masennusta suomalaisten keskuuteen. Toisin on Ruotsissa, jossa samaan aikaan leviää lähimmäisenrakkauden vyöry. Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia paitsi Ruotsissa, jossa he ovat erilaisia, Vehmas ajattelee.


Rikosromaanissa on surumieltä ja huumoria. Siinä on Tammiselle tyypillistä lempeää ironiaa, tuttua jo hänen esikoisnovellikokoelmastaan Elämiä (1994). Romaani on huumorillinen ja vakava ajankuva autiudessa ja pimeydessä elävästä kansasta, aiheesta huolimatta vapauttavaa luettavaa.


Ångströmiä metsästäessään Vehmas päätyy viisauteen: elämässä on hyväksyttävä se mitä ei voi muuttaa. Maailmassa ei mikään muuttuisi, vaikka Ångström jäisi kiinni, sillä ihmiset kehittävät omat ongelmansa ja kuljettavat vihollista mukanaan.


Jotain siitä viisaudesta on Vehmaksen tapaaman Teboilin kassatytön joogamantrassa "kaikki on okei" ja joogaa harrastaneen vaimovainajan lausumassa: "Eihän sun tarvitse muuta kun hengittää".


Meditatiivista tietoa, joka voi johtaa rauhaan, iloon ja ykseyteen kaikkeuden kanssa.


Marja-Riitta Vainikkala