Kaleva 1.6.2020

 

Maahanmuuttajana digimaailmaan

 

ESSEEKOKOELMA

Merete Mazzarella: Emmekö voisi elää sovussa? Esseitä ajastamme, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2020.

 

Merete Mazzarellan teoksen ydinkysymys on sen nimessä. Esseissään hän käsittelee nykyajan ilmiöitä kuten pakolaiskriisiä, ilmastokriisiä, nationalismia, paljastuskirjallisuutta ja ikäihmisten nettideittailua ja erityisesti digitalisoitumista.

 

Taustalla on kasvava vastakkainasettelu, väestön jakautuminen tai pakkojako eri leireihin. On olemassa "me" ja "he", joiden välille ei tunnu löytyvän sopua.

 

Mazzarella pohtii nykyaika-sanan merkitystä. Teoksen alkukielellä ruotsiksi nykyaika on yhteistä aikaa tarkoittava sana samtid, joka tarkoittaa muiden kanssa jaettua aikaa. Se sisältää yhteisyyden, ei vastakkainasettelua.

 

Mazzarella sanoo tulleensa digimaailmaan maahanmuuttajana, mikä tarkoittaa ettei ole syntynyt siihen kulttuuriin vaan on aikuisena joutunut kasvamaan siihen.

 

Kuinka paljon älylaitteet ovat lisänneet yksityiselämän valvontaa, Mazzarella kysyy. Kaikkialla jälkiämme valvotaan: somessa, ostokäyttäymisessä "palvelujen parantamiseksi", jopa äly-jääkaappi tai pölynimuri saattaa vakoilla meitä.

 

Hän viittaa George Orwellin dystooppiseen teokseen Vuonna 1984, jossa valvontayhteiskunta on toteutunut.

 

Vastaukseksi kirjansa kysymykseen Mazzarella esittää toisten arvostamista, hyvätapaisuutta.

 

"Hyvätapaisuus tekee mahdolliseksi suhteet sellaistenkin ihmisten välillä, jotka eivät ole ystäviä keskenään. Se toimii, koska se ei edellytä, että ihmisillä olisi samat tavoitteet tai että he ylipäätään tuntisivat sympatiaa toisiaan kohtaan."

 

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa voi elää rauhassa toisten kanssa riippumatta siitä, mitä mieltä heistä on. Yhteiskunta luodaan yhdessä, ja siinä on myös moraalinen ulottuvuus.

 

Mazzarella ei tarjoa valmiita vastauksia eikä missään nimessä esitä asioita mustavalkoisina.

 

Digitalisoituminen ei ole yksinomaan pahasta, sillä asia riippuu siitä mihin ja miten sitä käytetään.

Teoksen kirjoittamisen aikaan ei esimerkiksi vielä ollut tietoa korona-pandemiasta, mutta on vaikea kuvitella miten asiat sen aikana ilman tietotekniikkaa järjestettäisiin.

 

Esseistin tapaan Mazzarella tutkii asioita, esittää erilaisia näkökulmia ja antaa aineksia mietittäväksi. Paljon pohdittavaa tämä monialainen teos lukijalle tarjoaakin.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA