Peura.jpg

Kaleva 7.8.2017

Novelleja irrallisista henkilöhahmoista

 

NOVELLIKOKOELMA

Maria Peura: Tunkeilijat. Teos 2017.

 

Tunkeilijat-kokoelman novellien päähenkilöt tuntuvat olevat jostain erillään, joko uhattuina tai sosiaalisesta piiristään irrallaan. He elävät toisten vaatimuksen alaisina, mutta saattavat hyvittää sen käyttämällä puolestaan valtaa toisiin.

 

Heidän halunsa eivät yleensä täyty, olkootpa oikeutettujakin kuten kidutettujen ja pakotettujen turvapaikanhakijoiden tarinoissa.

 

Novellin Rakkautta Madeiralla nainen pyrkii saamaan yhteyden mieheensä lainarahoin tehdyllä lomamatkalla.

 

”Kun lentokone ottaa vauhtia, tartun Ileä kädestä. Ile ravistaa käteni pois. Minä selaan matkaopasta. Minua kiinnostavat Madeiralla levadavaellukset ja kukkatorit. Kysyn, mikä Ileä kiinnostaa. Ile tuijottaa eteensä. Sitten Ile katsoo taakseen. Sieltä tulee tarjoilukärry.”

 

Jotkut novelleista muistuttavat unta, jossa yhä uudelleen palataan samaan traumaattiseen kokemukseen.

 

Kokoelma koostuu roolitarinoista, joissa tapahtumista kertoo yksi tulkitseva puhuja. Hän voi olla pakolaisperheen äiti tai kymmenvuotias arabityttö, joka ensimmäisten kuukautisten jälkeen myydään markkinoilla.

 

Hän voi olla länsipohjalaisittain puhuva pappi, jonka seurakuntalaiset korottavat profeetaksi, vaikka pappi ei halua muuta kuin päästä eroon poikuudestaan, tai emäntä, joka valaistuu höyryimurista ja saa kutsumuksen ”puhtauen sannaa julistamamhaan”.

 

”Sehän puhistaa hengitysilmanki ja molen huomannu, että hunteerinkitki klaaraintuu. Välistä ko livahtaa ulko-ovesta tuota höyryä niin sehän imasee ilmansaasteetki. Soon ihme vekotin. Pystyn mitä tahansa. Soon kaikkivaltias niinko Jeesus Ristus.”

 

Yhden puhujan vahva näkökulma värittää tapahtumat tehokkaasti. Novellit ovat kuin todistajalausuntoja, joissa varsinainen merkitys on kertojalta itseltään piilossa. Joissakin novelleissa tehokeino on ironia, toisissa syvä murhe ulkonaisesti eleettömän kerronnan sisällä.

 

Novelleja yhdistää henkilöhahmojen kipeä ja ratkaisematon pyrkimys tai tarve. Silti novellit tuntuvat sinkoilevan eri suuntiin.

 

Kokonaisuus kaipaisi järjestävää periaatetta kuten yhtäläisyyden ja vastakkaisuuden vuorottelulle perustuvaa osastojakoa. Se vahvistaisi kokoelman punaista lankaa ja terävöittäisi sen profiilia.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA