P2090001.jpg

Kaleva 9.2.2015

Hirviöiden aika

 

ESSEETEOS

Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli - Mary Shelley ja Frankenstein, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2014.

 

Sielun pimeä puoli on elämäkerta ja esseemäinen tulkinta Mary Shelleyn 19-vuotiaana julkaisemasta kauhukirjallisuuden klassikosta Frankenstein - uusi Prometheus (1818).

 

Frankensteinia pidetään ensimmäisenä scifi-romaanina. Sen hirviö on saanut jälkeläisiä King Kongista The Addams Familyn kaltaisiin kauhukomedioihin.

 

Tohtori Frankensteinin luomuksesta tuli myytti, jolla kuvataan mitä tahansa pelottavaa.

 

Mazzarella asettelee Shelleyn romaania yhteiskunnallisiin ja psykologisiin yhteyksiin.

 

Erilaisuuden kummastelu kääntyy helposti muukalaisvihaksi. ”Rasismi tarkoittaa nimenomaan sitä, että tietyt ihmisryhmät - esimerkiksi juutalaiset tai mustat - nähdään epäinhimillisinä, vastenmielisinä, hirviömäisinä.”

 

Mazzarella on lukenut Frankensteinia opettaessaan Uppsalan lääkäriopiskelijoille kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Romaanin hirviö on apu empatian tutkiskeluun.

 

Mazzarellan mukaan ”hirviö” syntyi hyvänä, mutta halveksunta tekee siitä pahan. Se ei saa osakseen empatiaa, mutta se itse oppii inhimillisen kyvyn samastua. Se tietää, mikä toisesta tuntuu pahalta, ja juuri sen vuoksi se osaa kostaa.

 

Sielun pimeä puoli saa pohtimaan ihmisen hirviömäisyyttä ja hirviön ihmismäisyyttä.

 

Mary Shelleyn äiti oli varhainen feministikirjailija ja hänen isänsä tunnettu filosofi. Hän eli vapaassa kulttuuriympäristössä, johon kuuluivat aviomies, runoilija Percy Bysshe Shelley ja lordi Byron.

 

Mary Shelley oli Jane Austenin aikalainen, mutta ei halunnut kirjoittaa salonkielämästä vaan osoitti naisilta kiellettyä tiedonhalua tieteeseen ja keksintöihin.

 

”Pitäisikö olla rajat sille, millaista tietoa saamme tavoitella?” Mazzarella kysyy.

 

Tohtori Frankenstein tekee tieteellisen kokeen luomalla elävän olennon elottomasta ruumiista. Shelleyn ajatus on, että sokea usko järkeen ja moderniteettiin ei ajan myötä kestä.

 

Mazzarella vertaa nykyaikaista sikiödiagnostiikkaa rotuhygieniaan. Hirviötä hän vertaa älykkäisiin koneisiin, jotka myös voivat oppia ”inhimillisyyden”.

 

Astrofyysikko Stephen Hawking varoitti taannoin, että liian älykkäiksi osoittautuvista roboteista voi tulla ihmisen isäntiä, jolloin ihmisen on etsittävä turvapaikka avaruudesta.

 

Merete Mazzarella ei mainitse Hawkingia, mutta on samoilla linjoilla.

 

Mazzarellan teos on sekä kaunokirjallinen että yhteiskuntaeettinen essee. Mazzarella sitoo Frankensteinin tieteisteknologiaan ja rasismiin.

 

Jo ennen Freudia Mary Shelley ymmärsi sielun yöpuolen, tiedostamattoman, joka tietoisen päiväpuolen on tunnustettava ettei se muuttuisi vaaraksi.

 

Muukalaisuus on itse kunkin sisimmässä. ”Me” ja ”ne” ovat olleet aikojen alusta.

 

Uutisista näkee, kuinka kipeän ajankohtainen Frankensteinin hirviö on myös nyt.

 

Marja-Riitta Vainikkala