Koti, uskonto ja salarakas

 

Savonia-palkintoehdokas

Jouni Tossavainen: Koulu. Ro-maa-ni. Otteita nuoren opettajan päiväkirjasta. Like 2009

 

Koulu on nostalginen, runollinen, huumorillinen ja julma romaani. Se myös hämmentää.

 

Tarina sijoittuu 1950-luvun alkuun. Opettajaseminaariin aikova ylioppilasneitonen Aila saa vuoden sijaisopettajuuden Kotanevan syrjäkylältä. Eletään sodanjälkeistä toivon ja kansanvalistuksen aikaa. Kotanevallekin puuhataan kyläkoulua, mutta tämä lukuvuosi kuluisi vielä vetoisessa suojeluskunnan parakissa.

 

Aila kirjoittelee pappisvirkaa kaupungissa hoitavalle sulhaselleen Paavolle, joka kannustukseksi lähettää ylevähenkisiä kehotuksia vaikeuksien lujittavasta voimasta ja muistuttaa Nuoren opettajan huoneentaulusta. Hiihdon ja pesäpallon avulla on urheilukansamme on maksava sotakorvaukset ja tulevaisuus on oleva rikkaampi kuin osataan kuvitella, sulhanen todistelee.

 

Salaisuudet Aila kertoo vain päiväkirjalle. Tarinan edetessä ilmenee, ettei Aila olekaan se ihminen, joksi häntä oli luultu ja joksi hän on kuvitellut itsensä.

 

"Vanhanaikasta" kansikuvaa myöten romaani viittaa sodanjälkeisen ajan klassisiin naisviihteen edustajiin Hilja Valtoseen ja Aino Räsäseen. Heidän kansankynttilänsä kokevat maaseudulla rakkausseikkailun, joka seksuaalisen sovinnaisuutta noudattaen saa täyttymyksen kristillisessä avioliitossa.

 

Ailan tarina ei ole sellainen.

 

Puhdashenkinen aatteellisuus sekä koti, uskonto ja isänmaallisuus kyllä siivittävät Ailan työtä, mutta eroottinen intohimo vie tarinaa eri suuntaan kuin Räsäsen ja Valtosen kirjoissa. Kaupunkilaisesta ylioppilastytöstä tulee kyläläisten koehenkilö, jonka kestävyyttä testaavat niin siantappaiskeitto kuin sänkyynpyrkijät.

 

Koulu on valtosmaisen opettajatarromaanin ironinen mukaelma. Heti kirjan alussa, sen kehyskertomuksessa, tapaamme kirjailija Tossavaisen, joka saa ikäneitona kuolleen Ailan päiväkirjat perinnöksi ja tehtäväkseen kirjoittaa niiden avulla romaani, jota mielikuvitus ei pääsisisi kahlitsemaan. Tiedämme siis, että Aila selvisi sekä rankasta lukuvuodesta Kotanevalla että koko loppuelämästä.

 

Mutta miten kävi Kotanevan kaltaisten syrjäkylien ja pikkukoulujen ryytimaineen? Miten kävi idealististisen sivistysuskon, jota kannusti usko paikallisiin rikkauksiin kuten pirttiviljelyyn ja turvesoihin?

 

Ailan dramaattisesti päättyneen sijaisvuoden jälkeinen elämä jää kuvitelmien varaan. Koulu-romaani tuntuu solmivan yhteen monta tarinaa kuten Ailan purskahtelevat päiväkirjamerkinnätkin, joista ei aina ilmene, tarkoittaako puhuttelu "sinä" pappissulhasta, päiväkirjaa vai Kotanevan kohtalokasta auervaaraa. Lausevyyhtiin olisikin ollut tarve saada selkiinnystä. Myös sellaiset 50-luvulle vieraat ilmaisut kuin "heittää kortilla", "salarakas" ja "kortsu" häiritsevät luentaa.

 

Ailan henkilökuva elää silti ja hänen kohtalonsa jää lukemisen jälkeen kolkuttamaan mieltä.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 28.12.2009)

 

 Lisää  Jouni Tossavaisen Koulu-romaanista: