Kaleva 24.9.2012

 

Viattomat tuomitaan, väärintekijät porskuttavat

 

Romaani

Jari Järvelä: Parempi maailma. Tammi 2012

 

Parempi maailma on romaani vallan ja oman edun tavoittelusta. Se on vakava, järkyttäväkin, mutta ironis-kriittinen tyyli tuo tarinaan toisen, vapauttavan äänen.

 

Romaani rakentuu kolmen henkilön näkökulmasta. Ministeri Väinö Takalo tulee vahingossa käyttäneeksi julkisuudessa sanaa neekeri, ja siihen tyssää niin ministerinpesti kuin avioliittokin.

 

Olisit sinäkin sössinyt rehellisesti rahojen kanssa tai koheltanut humalapäissäsi, silloin sinut voitaisiin pelastaa, puoluejohto neuvoo erotettua ministeriä.

 

Pian Väinö tapaa nuoren Irakista Suomeen paenneen Naimin, joka pienen tyttärensä kanssa on joutunut raa'an hyväksikäytön ja kidutuksen uhriksi. Naimista tulee Väinön kumppani ja ennen pitkää avustaja hänen uudessa nousussaan politiikan huipulle.

 

Kolmas taso syntyy Väinön löytämistä kirjeistä, jotka hänen isoäitinsä rakastettu, kuvanveistäjä, on lähettänyt 1930-luvun Berliinistä.

 

Kirjeistä selviää, kuinka vilpitön taiteilijakutsumus saa vaihtua palkkatyöhön Hitlerin propagandataiteelle ja entisten taiteilijatovereiden, nyt "rappiotaiteilijoiden" kuten dadaistien, symbolistien ja ekspressionistien ilmiantamiseen.

 

Naimi on pelastuakseen joutunut käyttämään hyväksi toisia ihmisiä, mutta ministeri ja kuvanveistäjä ovat itsekkäässä opportunismissaan valmiit myymään sielunsa eniten maksavalle.

 

Väinö keksii "rasisminvastaisen" kampanjan. Hän järjestää näyttäviä toritapahtumia, joiden huipentumana poltetaan kirjoja joissa esiintyy sana neekeri.

 

Ensimmäinen kirjarovio syttyy Peppi Pitkätossu-kirjoista, myöhemmin roviolle heitetään rasistisina muiden muassa James Joycen Odysseus ja Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Naimin ja hänen tyttärensä kasvoissa näkyvät kidutuksen jäljet palvelevat Väinön asiaa mainiosti.

 

Väinö on etevä manipuloija, joka kykenee erittelemään ajan ilmiöitä yhtä hyvin kuin hyödyntämään niitä. "...meillä on demokratia, se tarkoittaa sitä, että ne jotka huutavat lujimpaa, ovat oikeassa, ja viattomat tuomitaan ja väärintekijät porskuttavat, hän sanoo.

 

Parempi maailma kertoo totalitaarisista kulttuureista ja siitä, kuinka helposti joukot lähtevät mukaan silloin, kun pahan saa heijastaa itsen ulkopuolelle. Teos herättää kysymyksen siitä, millainen yhteisö syntyy kielloilla ja itsepetoksella.

 

Natsi-Saksan ajat ovat menneisyydessä, mutta onko sen henki todella etäällä nykytodellisuudesta?

 

Yksi hyvän romaanin tunnusmerkki on se, että aihe ja tyyli eivät läheskään aina kulje yhtä jalkaa. Paremmassa maailmassa on Naimin tarina kerrottu vakavalla äänellä, kun taas farssihahmoisten ministerin ja kuvanveistäjän osuudessa on myös tilannekomiikkaa .

 

Itsekkyyden ja lyhytnäköisyyden kulttuuria kuvatessaan Parempi maailma ei ole vailla ajankohtaisuutta.

 

Erityisen havahduttavalta tuntuu näkymä, että petos, itsepetos ja vallanhimo eivät riipu alasta, vaan niitä viljelee niin poliitikko kuin taiteilija. Ja aina on olemassa Naimin kaltaisia, joille ainoa vaihtoehto on nääntyä tai alistua uhriksi.

 

Marja-Riitta Vainikkala