M%C3%A4llinen.jpg

Kaleva 13.3.2017

 Kaleva 13.3.2017

 

Se toinen sota tarkkasanaisesti kuvattuna

 

ROMAANI

Jarno Mällinen: Kotirintama. Like 2017.

 

Kotirintaman päähenkilö, noin kymmenvuotias Joonas, on yksinäinen ja herkkä lapsi.

 

On kesä 1941. Joonas muuttaa isänsä kanssa etelästä pohjoiseen. Taakse jäävät entinen koti ja kauppa, jota äiti oli hoitanut. Nyt on äiti kuollut, eikä Joonas ymmärrä miksi.

 

Vaikeneva isä on kömpelö lähentymisyrityksissään eikä vastaa pojan kysymyksiin, vaan piilottelee omassa surussaan vanhan kodin muistoja.

 

Äitiä ikävöivällä pojalla on muistoja entisestä elämästä. ”Täysiä hyllyjä, kenkien kopinaa, lempeä hymy, loputon kesä. Hän itse leikki lattialla puutiskin alla, aikuiset toimittivat tasaisella äänellä aikuisten asioita, eikä isää näkynyt missään. Ei tarvinnutkaan: riitti kun näki äidin.”

 

Joonas elää epätietoisuudessaan. Mitä äidille tapahtui, mistä he ovat saaneet uuden kodin, ketkä asuvat mökissä tien toisella puolen? Keitä ovat kaksi poikaa, jotka ahdistelevat ja kiusaavat häntä?

 

Hän ihmettelee myös kaukaa kuuluvaa tykkien jylinää. Jatkosota on alkanut, mutta miksi isä ei ole rintamalla kuten muut miehet, vaan käy työssä patotyömaalla ”ruununraakkien” joukossa?

 

Sotaa ja kotirintaman elämää tuskin on aiemmin kuvattu tästä näkökulmasta. Joonas käy omaa yksittäistä taisteluansa. Salaisuudet kasaantuvat, ja lopulta hänestä tuntuu, että todellisuus on pelkkä kuvajainen.

 

Riipaisevalta tuntuu lapsen hätä ja hänen keksimänsä selviytymiskeinot. Isän kyvyttömyys kohdata poikansa ei ole julmuutta, vaan kömpelyyttä. Siihen tarinan loppu tarjoaa armahtavan ratkaisun.

 

Kotirintama on oululaisen Jarno Mällisen (s. 1965) kolmas romaani.

 

Mällisen kerronta on tarkkasanaista ja mietiskelevän kuvauksellista - ilmaisua, josta väliin tulee mieleen Antti Hyry.

 

Näkökulmahenkilö Joonas näkee maailman havaintojen ja aistimusten kautta ja koettaa lapsen ymmärryksellä löytää selityksiä pelolle ja kuolemalle.

 

Kuvaus on hidastava kerrontamuoto ja ilmentää sellaisena lapsen tässä ja nyt -maailmaa. Paikoin kerronta kuvauksenakin tiivistyy nopeiksi välähdyksiksi, mikä tuo mukanaan vahvan läsnäolon tunnun.

 

Kotirintama on 168-sivuisena suppea, mutta intensiteetissään avara romaani.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA