Kaleva 6.5.2019
Pimeys on sammuneita sydämiä
PIENOISROMAANI
Joel Haahtela: Adèlen kysymys. Otava 2019.
Yhdeksänsataa vuotta sitten Etelä-Ranskassa erään kallion jyrkänteeltä putosi nainen. Hän ei kuollut, vaan koki ihmepelastuksen ja alkoi itse tehdä ihmeitä.
Tämän pyhimykseksi julistetun Adèlen tarina saa yliopistossa klassisia kieliä opettavan miehen matkustamaan Ranskaan.
Hän haluaa selvittää totuuden paikallisen luostarin vanhoista asiakirjoista. Oliko kyseessä vain pitkä valhe?
Adèlen kysymys on Joel Haahtelan yhdestoista kirja. Sille kuten edellisillekin teoksille on ominaista hetken vaikutelmat, jotka luovat tarinaan mystisen sävyn.
Romaanissa ei ole kyse vain pyhimystarinasta vaan ihmisenä olemisen monimutkaisuudesta. Siihen tuntuu liittyvän Haahtelan toinen ammatti psykiatrina.
Läheinenkin ihminen on salaisuus, sillä hänen elämästään näkee vain pienen osan.
Mies oivaltaa olevansa luostarissa etsimässä itseään. Etääntynyt aviosuhde ja pelko masennuksen ylisukupolvisuudesta ajavat tavoittelemaan totuutta, jonka hän pian kuitenkin kyseenalaistaa.
Valon ja pimeyden aihelma lävistää romaanin.
Pimeys on sammuneita sydämiä, masennuksen musta aukko maailmassa, joka on muuttunut käsittämättömäksi ja jossa ihminen on nimennyt itsensä kaiken keskipisteeksi.
"Masennus on pian ainoa suojamme." Kun ei itse pysty luomaan omaa merkitystään, löytää lääkepurkin kourastaan.
Luostarin pyhät rutiinit ovat nekin suoja, ehkä todempi kuin ulkopuolisen maailman tarjoama.
"Jos meidän kokemamme maailman rinnalla on sittenkin voimia, joita emme käsitä. Jos maailmassa sittenkin tapahtuu ihmeitä, mutta me emme enää tunnista niitä."
Ihme on selitettävissä eri tavoin. Jollei se ole valhetta, sille löytyy järkeenkäypä arkinen selitys. Tai sitten se on mysteeri, jota ei voi ymmärtää järjen tasolla.
Joel Haahtelan pienoisromaanin lukukokemusta voi sanoa puhdistavaksi. Sellainen se voi olla niille, joille "maailma ei olekaan pelkkää mekaniikkaa, eikä ihminen vain kvantteihin vangittu algoritmi."
MARJA-RIITTA VAINIKKALA
