Kun muistaa sen valon

 

Romaani

Mirjam Kälkäjä: Pilvenpitelijät - Naisenpuolia asutustiloilla. Mäntykustannus 2011

 

Eletään sodanjälkeistä aikaa pohjoisessa Vaarankylässä, josta Petsamon siirtolaiset ovat saaneet asuinsijan. Paljon oli siirtolaisille uudesta kodista luvattu, mutta vähän siitä toteutui.

 

Vaarankylän takkuavaa talvihämärää kirkastaa entisen kotipaikan muisto, jossa kesävalo valaisee sysipimeän talvenkin. "Siksi kai se tuntuu niin pahalta täällä. Kun muistaa sen valon."

 

Torniolainen Mirja Kälkäjä (s. 1939) , itse Petsamon evakkoja, aloitti tuotantonsa vuonna 1977 romaanilla Petsamolaiset ja on sen jälkeen kirjoittanut romaaneja ja näytelmiä. Pilvenpitelijät on yhteisöromaani., sillä se koostuu muutaman vaarankyläläisen naisen toisiinsa lomittuvista kertomuksista.

 

Naisten elämä on raatamista - täynnä nostamista, kantamista, keittämistä, lakaisemista, siivoamista ja tiskaamista. Lapsia sikiää, miehet ovat metsätöissä tai tekevät kiljua. Onnekkaimpia ovat naiset, joiden mies ei lyö eikä juo maitotiliä. Silloin tällöin mielialaa nostavat yhteiset iltamat tai juhannusjuhlat.

 

Tarinoiden näkökulmahenkilöistä nousee taiteellisesti lahjakas Maikki, jonka pyrkimykset jäävät haaveiksi ja joka päätyy asutustilan emännäksi kuten kylän muutkin naiset. Juuri Maikin kohtalon seuraaminen tekee teoksesta romaanimaisen, muuten se olisi kertomuskokoelma. Teos profiloituisi vielä enemmän romaaniksi, jos Maikin osuus toistuisi johdonmukaisemmin. Nyt hänen näkökulmansa aloittaa teoksen, mutta ei lopeta sitä.

 

Romaanimaista kokonaisuutta hajottaa myös se, että osa enimmäkseen hänmuotoisen teoksen tarinoista on minämuodossa. Näiden minämuotoisten tarinoiden kertoja jää joskus epäselväksi ja sitä joutuu arvailemaan.

 

Vaikuttavaa on Pilvenpitelijöiden lämpö. Jokin sisäinen ryhti, ehkä Petsamon muisto, pitää nämä naiset pystyssä ja saa heidät uskomaan elämään.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 6.6.2011)