Kaikennielevä rakkaus

Rakkausromaani

Markku Pääskynen: Roona saa vastauksen. Tammi 2012

Markku Pääskysen (s. 1973) seitsemäs romaani - kansiliepeen teksti väittää sitä kuudenneksi - on todellinen rakkausromaani. Siinä rakastetaan, riidellään, rakastellaan ja kaivataan niin paneutuen, että tunnepuoli ei jää epäselväksi.

Takakansi luonnehtii tarinaa ironiseksi ja riehakkaaksi, mutta pikemmin siitä aistii paatoksen.

Proosarunomaisesti etenevän kerronnan katkaisee välistä arkinen, miltei lattea dialogi.

Juoniromaani tämä ei ole, vaikka siinä onkin väljä toiminnallinen taso.

Rahaton nuoripari ryöstää pankin ja matkustaa setelilaukkuineen Italiaan, Kreikkaan ja Turkkiin. Silloin tällöin he kadottavat toisensa ja löytävät jälleen, kunnes menettävät toisensa. Tämä tapahtuu vuonna 1962.

Suuri osa romaanin kerronnasta on rakkaudentunteen ja katunäkymien kuvausta.

Kymmenen vuotta myöhemmin Roona, nainen, asuu Turussa ja kirjoittaa pitkää kirjettä kadotetulle rakastetulleen. Tarinan lopussa hän saa vastauksen.

Romaani on eräänlainen kollaasi. Siinä on selittäviä alaviitteitä, kertojan kommentteja, auki jääneitä virkkeitä, runoa, vieraskielisiä sanoja ja runsaasti sanojen harvennuksia.

Luvut on otsikoitu hauskan vanhastavasti - ehkä siinä on hiven riehakkuutta - kuten "Roonan yöt toistavat itseään", "Roona puhuu kolmannessa persoonassa", "Roona pohtii satamassa sanoja".

Romaani on myös eräänlainen satu. Yksi alaviitteistä mainitsee turkinkielisen sanan "hikâye", joka tarkoittaa perinteistä satua tai tarinaa.

Roona ja hänen miehensä elävät arkitodellisuudesta irrallaan. Ryöstörahat mahdollistavat välimerellisen matkailun ja ennen kaikkea sen, että he voivat elää vain rakkaudelle ja kaipaukselle.

Markku Pääskysen hieno romaani Vihan päivä oli Finlandia-ehdokkaana 2006. Roonan tarinassa on samaa lyyrisyyttä ja viipyilevää ihmismielen kuvausta, mutta tässä kerronta tuntuu pysähtyvän paikalleen. Siksi se vaatii lukijalta todellista halua syventyä kaikennielevän rakkauden lähikuvaan.

Marja-Riitta Vainikkala