Mazzarella%2018.jpg

Kaleva 6.8.2018

Nainen, joka ei halunnut olla miehen peili

 

ELÄMÄKERTAROMAANI

Merete Mazzarella: Alma. Edelläkävijän tarina, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2018.

 

Merete Mazzarellan Alma on kiehtova tarina ajasta, jolloin naisen oli anottava Venäjän keisarilta vapautusta sukupuolestaan päästäkseen yliopistoon opiskelemaan.

 

Alma Söderhjelm (1870-1949) oli Viipurissa syntynyt suomalainen historiantutkija ja kirjailija, Suomen ensimmäinen naisprofessori ja kolmas suomalainen nainen, joka väitteli tohtoriksi. Häntä paheksuttiin, sillä naisen tehtävä oli päätyä perheenäidiksi ja kotihengettäreksi.

 

Alma ei avioitunut, mutta oli vapaan rakkauden puolestapuhuja ja toteutti sitä elämässään. Miehistä hän piti, varsinkin itseään nuoremmista.

 

Olen rakastanut turhuuksia ja kauniita vaatteita, olen halunnut olla miehen vertainen, en tänä päivänäkään tiedä miten sen ilmaisisin - toisenlainen versio miehestä, mies joka on pysynyt naisena ja ymmärtää miehiä naisen tavalla?”

 

Romaani kuvaa Alma Söderhjelmin viimeistä elinvuotta Saltsjöbadenin parantolassa Ruotsissa, joka maana miellytti häntä enemmän kuin synkkämielisyyteen taipuva Suomi. Isänmaanystävä hän silti oli ja avusti aktiivisesti kansalaissodan aikaista jääkäriliikettä.

 

Alma oli taustaltaan yläluokkainen ja isän puolelta aristokraatti.

 

Aikuisena hän sai kirjeen venäläiseltä lapsuudenystävältään Šuralta: tämä oli allekirjoittanut viestin koko nimellään Aleksandra Kollontai - aatelisneidistä oli tullut Leninin läheinen apulainen.

 

Poliittisista syistä Alma ei halunnut elvyttää ystävyyttä. Suomen ystäviin kuuluivat Järnefeltin ja Sibeliuksen lapset, joista Janneen - Jean Sibeliukseen - hän ihastui ”kuten kaikki muutkin nuoret naiset”.

 

Ruotsin-ystäviä oli aikakauden koko kulttuuriväki, ylhäisimpänä heistä runoilijaprinssi Vilhelm.

 

Romaani vetää kuin jännitystarina. Draamallista huipennusta siinä ei ole, mutta Alman viimeisen elinvuoden nykyhetken vuorottelu muistojen kanssa imaisee mukaansa.

 

Imua lisää, että älykkään ja poikkeuksellisen naisen vaiheikas tarina on tosipohjainen. Jälkisanoissa Mazzarella kertoo käyttäneensä lähteinä Alma Söderhjelmin muistelmia sekä kirjeitä ja päiväkirjoja.

 

Merete Mazzarella ei tapaa teoksissaan käyttää jakoa lukuihin. Almakin on jaksotettu vain tähdenväleillä. Tämä lievä raskassoutuisuus ei haittaa, koska romaani tuo päähenkilönsä esiin elävänä, uskottavasti ristiriitaisena ihmisenä, jonka ironiantajua ei vanhuus ja lievä katkeroituminen ole tuhonnut.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA