Mies täynnä menneisyyttä
Romaani
Antero Viinikainen: Kerrottu mies. WSOY 2003
Antero Viinikaisen viides teos on komedia, trilleri ja kirjallisuuden
filosofiaa. Sitä lukiessa nauraa ääneen. Todellisuuden ja fiktion suhde
kääntyy aina uusiksi. Tämän yllättävämpiä asetelmia romaanikirjallisuus
tarjoaa harvoin.
Antoisin Kerrottu mies on niille, jotka ovat huvittuneita pohtimaan
todellisuuden ja kuvitelman suhdetta sekä miettimään suurten kertomusten
kohtaloa.
Romaani lähtee tarinankertomisen klassisesta perustasta:
yhdistetään tavallisesti toisiinsa kuulumattomia aineksia ja katsotaan,
mitä niiden risteämisestä syntyy. Viinikainen yhdistää Pariisiin
eksyneen suomalaismiehen, rakkaustarinan, kirjallisuudenprofessori Tarmo
Kunnaksen ja pikku-uutisen ranskalaispojasta, jonka käden leijona on
haukannut keskellä Pariisia. Näihin liittyvät Dostojevski ja Knut
Hamsun, Jörn Donner ja Claes Andersson, Lasse Lehtinen, Olavi
Paavolainen ja Vilho Lammi sekä runsaasti kulttuurisia viittauksia.
Kääpiöt ja sirkus ovat myös mukana ja tuttuja Viinikaisen
esikoisromaanista Joen kylä (1995).
Nälkäisenä harhaileva ja pariisilaistalon portinkoloon piiloutunut
suomalaismies tunnistaa professori Kunnaksen Suomi-instituutin viereisen
kahvilan terassilta. Käykin niin, että professori tunnistaa miehen
entiseksi kirjallisuudenopiskelijaksi Kauko Syrjäseksi. Siihen asti mies
on ollut vailla identiteettiä, tarinan kertoja-minä.
Synnyttääkö todellisuus kirjallisuutta vai päinvastoin? "Maailma on
kollektiivinen mielle", professori tähdentää keskustelukumppanille
heidän ensimmäisellä tapaamisellaan. "Vallitseva suuri kertomus
vaihtelee kuppikunnittain, mutta on aina juuri se kertomus, joka
määrittää kollektiivisen mieltämisen". Ihminen näkee mitä hän odottaa
näkevänsä.
Syrjäseksi nimetty päättää pelastautua kiinnittämällä professorin
huomion ja esittäytyy kirjailijaksi evj (ei vielä julkaissut). Tekeillä
on omaelämäkerrallinen romaani ja kuvaus jälkimodernin miehen
ahdingosta. Ennen pitkää hän on Jyväskylän yliopistossa kiinnitettynä
tutkijaksi erään miesryhmän "Kerrottu mies" -projektiin, jonka väittämä
on, että Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas määrittelevät
suomalaisen miehen identiteetin pääsemättömiin. Suomalainen mies on
jämähtänyt sisupastillimainokseksi.
Professori Kunnas esittää, että hakoteille lähdettiin jo Seitsemästä
veljeksestä. Tuntematon sotilas niittasi suomalaisen miehen
lopullisesti korsuun. "Paasilinnat, Turuset, Tervot, Seppälät,
Raittilat, Hotakaiset ja kumppanit jäivät toistelemaan sitä ainoaksi
oikeaksi kerrottua mieskuvaa. Kukaan ei tunnista siinä itseään, mutta
jokainen on tunnistavinaan siinä suomalaisen miehen." Kunnon
suomalaisen miehen on teeskenneltävä olevansa sellainen, jollaiseksi
hänet on kerrottu.
Romaanin kaikkinaisessa hulvattomuudessa miesryhmän projekti on
hulvattomimpia. Ennen Syrjästä miesryhmä on tarkastellut
mm."Tuntematonta homosotilasta" päätelmänä "homolla ei ole sijaa
suuressa kertomuksessa" sekä Jörn Donnerin ja Claes Anderssonin "itsensä
kirjoittamista kansalliseen mieskuvastoon". Väinö Linna on keskeneräisen
tutkimuksen mukaan joutunut puolittamaan sankarinsa Vilho Koskelaksi ja
alikersantti Lehdoksi, koska näiden todelliseksi väitettyä esikuvaa on
epäilty lapseen sekaantumisesta.
Syrjänen matkaa tapaamaan Anderssonia ja Donneria kyselläkseen näiden
käsityksiä psykologisesta uskottavuudesta ja fiktiivisestä minäkuvasta.
"Olen tehnyt kaikkea mahdollista, mutta en ikinä ole ollut
psykologisesti uskottava", sanoo Kerrotun miehen Jörn Donner.
Viinikaisen romaani täyttyy todellisuuden kerroksista ja niiden
kyseenalaistamisesta. Kuka tarinassa keksii tai kuvittelee kenet? Varmaa
on, että Antero Viinikainen on kuvitellut ja kertonut tämän maagisen
romaanin, jossa aina uusi peili heijastaa toista. Myös lukija joutuu
mukaan tähän taitavasti rakennettuun peilimaailmaan, sen henkilöksi
etsimään oman minuutensa kuvajaista.
MARJA-RIITTA VAINIKKALA
(Kaleva 5.10.2003)
