P6160002-normal.jpg

Kaleva 16.6.2014

Oman itsensä evakko

 

ROMAANI

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät. Like 2014.

 

Ruotsinsiirtolainen Jakobsson herää putkasta, jonne hän joutuu virtsattuaan Göteborgin poliisiaseman seinään. On 1970-luvun alku, autotehdas ja ankea parakki. Tulevaisuus tuo menestyvän yrityksen, omakotitalon, opettajavaimon ja kaksi lasta.

 

Menestys ei tule ilman uurastusta. Jakobsson ei halua elää "kellokortti perseessä". Kekseliäisyys tuotta pientä ja isompaakin rikollisuutta, mutta myös rehellistä yrittämistä ja pikkuporvarillista onnea.

 

Kolmenkymmenen vuoden tarina-aika kuvaa Jakobssonin pyrkimistä Ruotsin malliyhteiskunnan jäseneksi, mutta samalla teos on myös siirtolaiskohtaloiden laajakuva.

 

Jakobsson oivaltaa perimmältään olevansa siirtolainen omassa itsessään, pakolainen ja "sielultaan evakko, vaikka hän ei alentuisikaan käyttämään sanaa sielu."

 

Asko Sahlbergin kahdestoista Yö nielee päivät -romaani on tummanpuhuva ja hauska. Nimensä se on saanut Shakespearen näytelmästä Juhannusyön uni, jossa oikullinen todellisuus limittyy harhaan.

 

Ruotsinsuomalaisia yhdistää Suomen pohjoisten kylien "syrjäinen synkkyys, harmaiden talorykelmien ankeus, mustien metsien lohduttomuus ja aina matalalla roikkuva taivas ja paketoiduilla pelloilla tuleentuva vilja, romanssin odotus lahoavalla maitolaiturilla ja viikonloppuisin mopot kylänraitilla".

 

Romaani liittyy Sahlbergin Göteborg-trilogiaan, joka esikoisteoksen Pimeän ääni (2000) lisäksi sisältää romaanit Hämärän jäljet (2002) ja Paluu pimeään (2006). Jakobsson esiintyy niissä sivuhenkilönä, ja mukana on samoja kohtauksia eri näkökulmasta kerrottuna.

 

Moniaineksisuus, ironinen käsittelytapa ja tietty rosoisuus viittaavat postmoderniin teokseen.

 

Sahlberg leikittelee rakenteella, jossa ulkopuolinen kertoja puhuttelee lukijaa, kommentoi ja seurailee päähenkilön kulkua kaupungin öisillä kaduilla.

 

Tarinan välinäytöksissä kohdataan Kustaa II Aadolf, August Strindberg sekä Olof Palme viimeisinä hetkinään.

 

Sahlberg leikittelee myös tyylisävyillä. Arkinen tarina vakavoituu tai puhkeaa yleväksi tai muuntuu tilannekomiikaksi. Jakobssonin henkilökuva vaihtelee - tilanteesta riippuen hän on miehinen kovis tai koominen tavis.

 

Vastoin kerronnan yleisiä sopimuksia hän-näkökulma liukuu kesken virkkeen minämuotoon, kun päästään miehen sisimpään.

 

Yö nielee päivät on siirtolaisromaani, mutta sen siirtolaisuus on käsitettävä avarammin. Satiiri kohdistuu myös Suomi-yhteiskuntaan, sen reunamilla elävien ahdinkoon. On vaikea olla oman onnensa seppä, jos käteen jää vain tyhjä.

 

Marja-Riitta Vainikkala