Lipson.jpg

 

Kaleva 30.5.2016

 

Kiekkotarina Aristoteleen tapaan

 

ROMAANI

Katri Lipson: Detroit. Tammi 2016.

 

Detroitin tapahtumat sijoittuvat NHL:n jääkiekkoareenoille. Amerikkalais-kanadalaista paikan henkeä luovat lukujen englanninkieliset nimetkin kuten The Deal, The Secret, The Fall.

 

Jääkiekko on romaanin kehys, mutta ei sen varsinainen aihe.

 

Lajin aggressiivinen pelityyli sallii dramatiikan ja antaa mahdollisuuden miesten välisen ystävyyden kuvaamiselle siten kuin se tarinassa tapahtuu.

 

Katri Lipson (s. 1965) on suomalainen lääkäri ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Kosmonautti (2008) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Toinen romaani Jäätelökauppias (2012) voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon.

 

Lipsonin kolmannessa romaanissa jääkiekkolupaus Timothy pääsee kovatasoisen liigan pelaajaksi ja ystävystyy näin tähtipelaaja Nathanin kanssa. Detroitin peliareenalla Timothy taklataan ja hän halvautuu kaulasta alaspäin.

 

Timothy odottaa Nathania sairaalaan, mutta paras ystävä ei ota yhteyttä. Tämä on syöksykierteessä lopettanut pelaamisen ja ostanut seurakseen Janetin, sokean stripparin.

 

Mitä kohtalokkaassa pelissä tapahtui ja miksi Timothyn ja Nathanin kiinteä ystävyys särkyi?

 

Detroit on juonivetoinen romaani, jossa aikatasojen vaihtelu tehostaa jännitettä. Ensimmäinen osa Something kuvaa nykyhetkeä sairaalassa vuosi onnettomuuden jälkeen ja toinen osa Everything on takauma, joka paljastaa Detroitin onnettomuuteen johtaneet tapahtumat. Kolmas osa Anything vie juonta sairaalan nykyhetkestä eteenpäin.

 

Lipsonin romaanin jännitys perustuu perinteiseen juonikaareen: ongelman esittely - ristiriidan kehittely - huipentuma, joka sisältää muutoksen päähenkilön kannalta - ristiriidan ratkeaminen ja viimeiset jännitysmomentit - loppuratkaisu.

 

Rakenne muistuttaa sekä Aristoteleen draamaopista että klassisesta Hollywood-kerronnasta.

 

Muuten puhdaspiirteistä toteutusta häiritsee se, että romaanin alkupuolella Janetin keskustelut Nathanin ja tätä jäljittävän toimittajan kanssa ovat paikoin toistoa - kontrasti puuttuu eikä juoni etene.

 

Toimittajan hahmokin jää irralliseksi juonen aputekijäksi.

 

Henkilökuvaus taas saa runollista syvyyttä käyttäessään jääkiekon maailmaa ystävyyden kuvana:

 

Timothylle välähtää, että Nathan odottaa häntä, odottaa kunnes hän on saanut mailansa ja luistellut jäälle; sitten vasta ponkaisee vauhtiin. Sen jälkeen kaikki tulee sujumaan kuin yhdestä vivusta käynnistetty tuotantolinja; Timothy pyörittelee, vatkaa ja leipoo ja Nathan laittaa uuniin. Kiekko karkeloi Timothyn mailassa, Nathanin maila nakuttaa jäätä: anna nyt tänne.”

 

Detroit on taitavasti rakennettu romaani, joka pitää otteessa ja lopulta tarjoaa aristotelisen katharsiksen eli tarinan herättämien tunteiden aiheuttaman mielen puhdistumisen.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA