Kaleva 24.4.2017

Aikuistumisen sietämätön vaikeus

 

ROMAANI

Terhi Kuusisto: Hiekkamandala. Like 2017.

 

Hiekkamandalan päähenkilö kolmikymppinen Irene tapaa joogatunnilla Om-nimisen pojan, tulee raskaaksi, jää yksin ja matkustaa Intiaan.

 

Sieltä palattua hänen mielensä järkkyy, ja Om vie hänet ”hoitoon” omalaatuisen äitinsä taloon, jota hallitsevat jooga ja kirkkaat värit.

 

Siellä lukkiutunut ja luoksepääsemätön Irene vähitellen vapautuu ja löytää aikuisen itsensä.

 

Romaanin kertoja on Irenen syntymätön lapsi, joka puhuu myös Irenen edellisen, abortoidun lapsen äänellä.

 

Äitisuhde ja minän vapautuminen vertauskuvallisesta kohdusta ovat tarinan teemoja.

 

Om on buddhalaiseen hengellisyyden harjoitukseen liittyvä mantra, kaikkeuden edustaja.

 

Myös mandala on kosminen symboli, apuväline kaaosmaisen todellisuuden jäsentämiseen.

 

Mandala edustaa maailmankaikkeutta.

 

Irene katsoo, kuinka tiibetiläiset munkit valuttavat värjättyä hiekkaa maahan tarkasti mitatuiksi säännöllisiksi kuvioiksi.

 

”Päivät virtasivat silmissä, ja muodostui maailmankaikkeuden kuvia. Kun ne valmistuivat, ne hajotettiin ja hiekka kaadettiin virtaavaan veteen merkiksi kaiken katoavuudesta. Manifestinsa toisinnoksi munkit tekivät veistoksia voista. Kauniita! Ja kauneinta oli voin sulaminen.”

 

Terhi Kuusisto (s. 1973) on helsinkiläinen kirjailija ja kääntäjä. Hiekkamandala on hänen toinen romaaninsa, esikoisteos T-paita ilmestyi vuonna 2001.

 

Kuusiston Hiekkamandala on tiivis tarina.

 

Se on kamariteos, keskittyy muutamaan henkilöön ja heidän tunteisiinsa ja tunnelmiinsa.

 

Tiheys on romaanin vahvuutta. Toisaalta se tekee siitä sisäänlämpiävän: lukiessa tuntui, että väliin henki salpautuu ja että olisi päästävä ulos tarinan tiukoista rajoista.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA