sunnuntai, 29. elokuu 2021

Marja-Riitta Vainikkala: Kirjoittajakurssikirja (2021)

Kirjoittajakurssikirja%20Vuodatukseen.jp

 




Kirjoittajakurssikirja2%20Vuodatukseen.j

 

 

maanantai, 12. huhtikuu 2021

Merete Mazzarella: Syksystä syksyyn (2021)

Kaleva 12.4.21

Mazzarella-krit%2021.jpg

 

Kun kalenteri tyhjeni

 

PÄIVÄKIRJATEOS

Merete Mazzarella: Syksystä syksyyn, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2021.

 

"On ollut erikoinen kokemus kirjoittaa elämästään samalla kun elää sitä", Merete Mazzarella sanoo päiväkirjamaisessa teoksessaan Syksystä syksyyn. Hän kirjaa ajatuksiaan syyskuusta 2019 seuraavaan syyskuuhun.

 

Ratkaiseva käänne tapahtuu 13.3.2020, jolloin Mazzarellan varauksista täyttynyt kalenteri tyhjenee päivässä. Kirjailijaesiintymiset ja seminaarit peruuntuvat, koronavirus on saapunut. Myös 75-vuotispäiväksi varattu matka ja sukujuhla peruuntuvat.

 

Kirjoittaminenkaan ei enää tuota samanlaista iloa kuin aiemmin. Syyksi Mazzarella arvelee vahvistuvaa tietoa kuoleman väistämättömyydestä. Miten loppuaikansa haluaa käyttää, kauanko onnellinen parisuhde vielä kestää ennen kuin jommankumman on lähdettävä?

 

Päiväkirja etenee ajantasaisesti ilman myöhempiä jälkiviisaita lisäyksiä. Ensin eletään aikaa ennen pandemiaa, sitten aikaa sen tultua.

 

Osa tekstin tehosta on juuri siinä: lukija saa kokea, kuinka maailma yhtäkkiä muuttuu ja kuinka isotkin muutokset lipuvat osaksi arkea.

 

Kritiikittä se ei kuitenkaan suju. Mazzarella arvostelee erityisesti ikääntyneiden eristämistä, joka tapahtui kuin heidät saatettaisiin syyntakeettomina holhouksenalaisiksi. Terveys ei säily sillä, että ihmiseltä suljetaan mahdollisuus tuntea läheistensä läsnäolo.

 

Koronakevään kuluessa kirjoittaminen osoittautuu taas tärkeäksi. Siitä tulee mielekkyyden ja järjestyksen luomisen väline.

 

Kirjoittamisessa "on rohjettava sekoittaa korkeaa ja matalaa, suurta ja pientä, aluksi ehkä myös tyydyttävä keräämään pelkkiä katkelmia siinä toivossa, että ne voi aikanaan yhdistää kokonaisuuksiksi."

 

Syksystä syksyyn on ehkä vähemmän henkilökohtainen kuin Mazzarellan aiemmat esseetyyliset teokset, sillä nyt hän keskittyy maailmantilanteeseen - ilmastonmuutoksen seurauksiin sekä köyhien ja etuoikeutettujen eroon tilanteessa, jossa resurssit eivät jakaudu tasaisesti.

 

Myös korona kuuluu asioihin, joihin ihminen on toimillaan maapallon ajanut.

 

Mazzarella kirjoittaa kuitenkin entiseen tapaan myös yleisinhimillisistä asioista - ajasta, muistista, ystävyydestä ja kaipauksesta.

 

Siten Syksystä syksyyn on yhtaikaa sekä prosessi että raportti, havainnollinen dokumentti vuodesta, jolloin kaikki muuttui.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

 

 

 

 

 

 

perjantai, 9. huhtikuu 2021

Saara Turunen: Järjettömiä asioita (2021)

Kaleva 9.4.21

Krit%20Saara%20Turunen%2021.jpg

 

 

Taiteen ja rakkauden välissä

ROMAANI

Saara Turunen: Järjettömiä asioita. Tammi 2021.

 

Saara Turusen edellisen romaanin Sivuhenkilö kertoja haluaa kirjoittaa teoksen, jossa kehyksenä olisi tunnemyrskyjen dramaturgia ja kamppailu asian yli pääsemiseksi. Rakkaustarina Järjettömiä asioita on sellainen.

 

Molempien romaanien minäkertoja tarkkailee itseään ja ikäistensä naisten toisenlaista elämää. Onko pakko perheellistyä, miten elämä kuuluu elää, ja miksi on tärkeää mitä muut hänestä ajattelevat?

 

Saara Turunen (s. 1981) on kirjailija ja ohjaaja, jonka työt tarkastelevat sukupuolen, feminiinisyyden ja taiteen teemoja. Järjettömiä asioita on hänen kolmas romaaninsa. Hän on kirjoittanut ja ohjannut useille kielille käännettyjä näytelmiä, joista Medusan huone sai Lea-palkinnon 2020.

 

Jotkut Järjettömien asioiden tapahtumista ovat tuttuja Turusen haastatteluista, joissa hän kertoo elämästään. Autofiktiivisen romaanin tapaan kirjailijan, kertojan ja päähenkilön roolit tässä limittyvät leikittelemään keskenään.

 

Myös Järjettömien asioiden minäkertoja on näytelmäkirjailija, joka nuorena vaihto-opiskelijana Barcelonassa rakastuu katalaanimieheen. Se on romaanissa järjetön asia.

 

Vuodet kuluvat ja tilanne pysyy ennallaan. Matkat Helsingin ja Barcelonan välillä ovat arkea. Kamppailu sitoutumisen ja vapauden, rakkauden ja taiteentekemisen välillä jatkuu. Minäkertoja pohtii tarkoituksettomuutta, johon kirjoittaminen tuntuu antavan merkityksen.

 

Kirjoittamisessa on uuden teoksen ainekset aina löydettävä tyhjyydestä. Myös rakkaus on hankalaa: "Sitä on typerää etsiä, mutta toisaalta typerää olla etsimättäkään."

 

Kertoja tilittää elämäänsä suoraan lukijalle. Hän soutaa ja huopaa: ollako miehen kanssa vai ei. Tuntuu, että kyseessä on pikemmin kertomus kuin romaani - voiko riippuvuus miehestä johtolankana kantaa kokonaisen romaanin vai meneekö asia jauhannaksi - mutta sitten löytyy myös muutosta ja särmää.

 

Draamallista jännitettä luovat yksityiset ja yhteisölliset vastakkaisuudet kuten järkevyys ja järjettömyys, ahdistuneisuus ja huvittuvuus, suomalaisuus ja espanjalaisuus sekä Espanja ja Katalonia, jonka itsenäistymisaatteessa katalaanimiehen sukulaiset ovat mukana.

 

Avartava perusulottuvuus on ironia kertojanäänessä hänen tarkkaillessaan kaikkea tapahtuvaa.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

maanantai, 8. maaliskuu 2021

Elämäntarinallisen totuuden moninaisuus

Stiiknafuulia 8.3.2021

El%C3%A4m%C3%A4ntarinallisen%20totuuden%

https://www.stiiknafuulia.fi/elamantarinallisen-totuuden-moninaisuus/

maanantai, 7. joulukuu 2020

Markku Envall: Kylmää kynäsotaa ja muita esseitä (2020)

Envall%202020.jpg

 

Kaleva 7.12.2020

Loppujen lopuksi jäljelle jää sana

 

ESSEEKOKOELMA

Markku Envall: Kylmää kynäsotaa ja muita esseitä. WSOY 2020.

 

Markku Envall kirjoittaa Kylmää kynäsotaa -kokoelmassaan kirjailijan työstä, yksinäisyydestä ja ystävyydestä, raittiudesta ja rukouksesta, mutta erityisesti sanasta ilmaisumuotona.

 

Mukana on myös hauskoja tietoja kuten esseessä Kirja ja sen nimi, joka kertoo Leo Tolstoin ensin aikoneen teoksensa Sota ja rauha nimeksi Shakespearen mukaan Loppu hyvin, kaikki hyvin. "Romaanin nimeksi se olisi ollut katastrofi."

 

Nimiessee Kylmää kynäsotaa erottaa analyyttisen ja toisaalta eläytyvän lukemisen. Envall toteaa entisenä kriitikkona asettavansa etusijalle jälkimmäisen.

 

Tosin hän esseistinä hyödyntää analyytista lukutapaa kirjoittaessaan muun muassa Tolstoin, Alice Munron, Eino Leinon ja Eeva Joenpellon tuotannosta ja eritellessään Raamatun tekstiä.

 

Envall vertailee katolisen kirkon moniaistista esteettisyyttä luterilaiseen riisuttuun malliin. Mitkä aistialat - arkkitehtuuri, musiikki, draama, kuvanveisto, maalaustaide, taideteollisuus - kirkosta voidaan poistaa niin, että kristinuskon ydin vielä jää jäljelle? Se on sana, sillä sen mukana poistuisi kaikki.

 

"Romaanin ja evankeliumin totuus on sama: totuutta faktan pintaa syvemmältä, vastaavuutta elämän kokonaisuudelle. Ei totuutta vaan totuudellisuutta."

 

Kaunokirjallisuus käyttää uskontojen tekstejä, mutta uskonnon kieli on metaforisempaa kuin runouden, Envall sanoo.

 

Kokoelman kiinnostavimpiin kuuluvat pohdinnat Jeesuksen persoonasta.

 

Esseessä Elämän leipä Envall näkee Jeesuksen toimivan tekopyhästi ja vastoin tasa-arvon aatetta, kun hän ei evankeliumin tarinassa arvosta Martan palvelevaa työtä vaan kiittää seurassaan istuvaa Mariaa.

 

Perinteisen miehisesti Jeesus "ottaa 'pokkana' tarjoilun vastaan samalla kun kiistää sen valmistamisen arvon." Envall toteaa Jeesuksen olevan joissakin asioissa harhaoppinen.

 

Kylmää kynäsotaa liikkuu joustavasti tieto- ja kaunokirjallisuuden välissä.

 

Esseen tyyliin kokoelma on ajattelua kirjoittamalla. Se sisältää sekä faktaa että kirjoittajan tulkintoja ja lopulta antaa lukijalle tilaisuuden jäädä pohtimaan omaa kantaansa aiheeseen.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA