Eläkeläinen, pane itsesi peliin!

 

Esseitä

Merete Mazzarella: Matkalla puoleen hintaan, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2010

 

Essee on Suomessa pitkään mielletty vakavaksi asiakirjallisuudeksi ja erityisesti miesten lajiksi. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana laji on alkanut kukoistaa ja tavoittaa niitä puolia, jotka siihen alunperin kuuluivatkin: tieto, mielikuvitus ja löytöretkeily. Joskus essee onkin suomennettu ajatuskokeeksi.

 

Suomenruotsalainen pohjoismaisen kirjallisuuden professori Merete Mazzarella (s. 1945) on tunnetuimpia nykyesseistejämme. Tällä kertaa hän omakohtaiseen tapaansa käsittelee eläkkeelle jäämistä käyttäen esimerkkinä itseään. Viimeinen vuosi työssä, ensimmäiset eläkepäivät. Kuka minusta eläkeläisenä tulee? hän kysyy.

 

Mazzarella yhdistelee arkisia ja kepeitä asioita vakaviin, liikkuu ajassa ja paikassa, liukuu tasolta toiselle, luo yllättäviä yhteyksiä, on hauska ja ironinen. Hän on niin vuolas, että lukemisessa on pakko pysähdellä. Hän kirjoittaa sopeutumisesta kehon muutoksiin, terveysfasismista, iäkkäästä naisesta eroottisena olentona, uusperheiden isovanhemmuudesta ja siitä, miten sosiaalinen ympäristö tiettynä eläköitymispäivänä alkaa määritellä ulkoisen iän.

 

Onko eläkeläisen pakko tylsistyä, ryhtyä harrastamaan kuorolaulua tai kutomista, onko osallistuttava seniorikerhoihin, matkusteltava? Vanhuusrajana on antiikin ajoista asti pidetty 60-65 vuoden ikää. Lainmukaisena eläköitymispäivänä ihmisestä tulee vanhus, ja se yksi päivä on niin merkitsevä, että elämä on uudella tavalla otettava takaisin omaan haltuun.

 

Entä jos eläkeikää viranomaistaholta nostetaan? Tuleeko meistä vanhuksia myöhemmin, koska olemme työelämässä seitsenkymppisiksi? Entä jos työtä ei nuorenakaan ole tarjolla - minkä kautta meidät silloin määritellään?

 

Ennen kaikkea Mazzarella kirjoittaa luopumisesta ja vapaudesta. Jotta osaisi nauttia vapaudesta, on tehtävä selväksi, mistä on vapaa. "Kaikkien muiden eläkeläisten tavoin en voi millään käsittää, miten olen ikinä ehtinyt käydä työssä", hän sanoo.

 

Mazzarella kehottaa ihmettelemään kaikkea ja panemaan itsensä peliin, myös eläkeläisenä. Hänen jäähyväisluentonsa otsikko "Kuinka elää esseistisesti" tarkoittanee esseemäistä löytöretkeilyä elämässä.

 

Esseistisyys on asenne. Entä jos -ajattelu on esseelajin ydin. Sentyyppisen ajattelun soisi yleistyvän tässä moralisointia ja kontrollointia paisuttavassa ja lineaarista ajattelua suosivassa yhteiskunnassa. "Esseistisesti elämistä" luonnehtii parhaiten vanhanaikaiselta kuulostava sana sivistys ilman, että sillä välttämättä viitattaisiin muodollisiin oppiarvoihin. Se on yksi Mazzarellan teoksen herättämistä oivalluksista.

 

Merete Mazzarellan tekstien eurooppalainen eloisuus tekee hyvää mielelle. Matkalla puoleen hintaan -teoksen voisi määrätä piristeeksi markkinakentillä tuskaantuneille jo kauan ennen parasta ennen -päivää. Työelämä ja elämä eivät ole synonyymeja.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 21.6.2010)

Jutun otsikointi on toimituksen. Oma ehdotukseni oli: Parasta ennen -päiväys.