Kaleva 7.7.2012

 

Pallo hallussa ja kynä kanssa

 

Möllärimestari-voittaja

Janne Nevala: Hammaskeijo. Rokkimopo-kustannus 2011

 

Pieni kirkonkylä vuonna 1980, yhdeksäsluokkalainen Mikko ja haave koripalloilijan urasta. Mikkoa ja hänen kahta parasta kaveriaan yhdistää koripallo, mutta jokaisella on myös omat tulevaisuuden suunnitelmansa.

 

Ja sitten sama kirkonkylä vuonna 2004, kun Mikko tulee etelästä kaverinsa lapsen ristiäisiin. Kolmikon elämä on kulkenut eri suuntiin eivätkä haaveet eivät toteutuneet sellaisina kuin oli kuviteltu. Nyt ollaan neljänkympin tasanteella.

 

Kaverukset ovat etääntyneet toisistaan, mutta uusi yhteisyys löytyy koripallon kautta.

 

Paikka on Taivalkoski, mutta yhtä hyvin tapahtumat voisivat sijoittua mihin tahansa syrjäiseen kyläkeskukseen.

 

Janne Nevalan romaani kattaa kaksi aikatasoa, joista myöhempi peilaa edellistä. Lauserytmi elää ja hengittää, toiminta ja kuvaus vaihtelevat sujuvasti, miljöö ja henkilöt ovat uskottavia. Päähenkilön persoona ja puhetyyli vaihtuvat luontevasti teinipojalta aikuiselle miehelle.

 

Mikko on sympaattinen päähenkilö, joka pohtii elämäänsä ja valintojaan. Erityisesti nuoressa Mikossa on perinteisen sankarin piirteitä, sillä hän on valmis sovittelemaan toisten välejä ja puolustamaan heikompiaan. Siihen liittyy kirjan nimikin - kylän pikkupojat uskovat, että Mikko on Hammaskeijo, joka tarvittaessa tulee apuun.

 

"Sinä se meiän Big Chief aina olit", toinen nuoruuden kavereista tunnustaa, kun nelikymppiset miehet pääsevät herkistelemään myöhäisillan tunnelmissa.

 

Erityisesti romaanin ensimmäisen, nuoresta Mikosta kertovan jakson kerronta vetää hyvin. Aikuisten miesten jälleentapaamisesta kertova osa pysähtelee nostalgisoimaan sen verran pitkästi, että välistä se laahaa. Tarinan viimeinen luku on sitten taas hieno nosto lopetukseksi.

 

Yksityiskohtaiset kuvaukset koripallo-otteluista ovat kielellisesti eteviä, mutta liian pitkiä sellaisen lukijan kannalta, joka ei ymmärrä pelin hienouksia.

 

Tarina kulkee johdonmukaisen tiukasti Mikon elämää seuraten, romaanimaisia sivujuonia ei ole. Lajiltaan Hammaskeijo onkin romaanin ja kertomuksen välimuoto. Kuitenkin raikas ja omaperäinen tarina, joka pitää lukijan kiinnostuksen vireillä.

 

Marja-Riitta Vainikkala