Kaleva 13.8.2012

 

Muisti on ruumiinosa

 

Kirjailijamuistelmat

Torgny Lindgren: Muistissa, suom. Liisa Ryömä. Tammi 2012

 

"Nytkin, seitsemänkymmentäkaksivuotiaana, kun yritän kirjoittaa joitakin muistikuvieni pirstaleita, aivan ratkaiseva kysymys on Muoto? Ja lievän epätoivoisena huomaan että elämästäni puuttuu muoto."

 

Näin sanoo muistelmissaan Ruotsin kirjallisuuden kärkinimiin kuuluva Torgny Lindgren (s. 1938). Hänen tekstinsä saa kuitenkin kevyesti hengittävän, ilmeikkään muodon.

 

Lindgren kirjoittaa yksityiskohtaisin välähdyksin ja lyhyin kappalein kuin puhelisi lukijalle. Jälkiviisaus on elämäntarinan kirjoittajan etuoikeus, ja Lindgren käyttää sitä ilkikurisesti.

 

Kustantaja on pyytänyt kirjailijalta muistelmat, mutta tämä estelee. "Minulla ei ole muistoja", hän sanoo. "Olen kohta puoli vuosisataa elättänyt itseni kuvitelmillani. Ne ovat olleet hyvin laaja-alaisia. Olisi kiusallista ruveta nyt nimittämään niitä muistoiksi."

 

Lindgrenin kaunokirjallista tuotantoa on käännetty kahdellekymmenelleviidelle kielelle. Suomeksi on ilmestynyt seitsemän romaania ja kaksi novellikokoelmaa.

 

Lindgren päätyy siihen, että muisti on ruumiinosa ja että joka solulla on omat muistonsa. Estelyistä huolimatta muistelmat alkavat syntyä - äidinisä, omat vanhemmat, lapsuuden eläimet, suvun hullut, taiteilijakohtaamiset ja kirjailijanelämä.

 

Perinteinen elämäntarina etenee syntymästä nykyhetkeen. Ankarimman käsityksen mukaan elämäntarinassa ei pidä käyttää kuvitelmaa, ei edes dialogia, koska menneitä keskusteluja joutuu kuvittelemaan.

 

"Kerro vain totuus" on puhdasoppisen elämäkerrankirjoittajan motto, joka tuottaisi kuivakkaan tarinan ja jota onneksi ei yleensä noudateta.

 

Lindgren pohtii totuutta suhteessa minuuteen. Onko minä tosiaan olemassa, hän kysyy ja päätyy siihen, ettei minän olemassaoloa voi todistaa.

 

"Minä ei ole yksiselitteinen ja yhtäpitävä, se tuntuu lohkoutuvan ainakin kahteen osaan: ruumiiseen ja sieluun."

 

Enemmän kuin "minään" Lindgren uskoo kieleen ja sanoihin, sillä ihminen paljastuu puheen avulla. Puhe ja kieli pitävät ihmisen koossa, yhdistävät sielun ruumiiseen ja luovat järjestyksen ja sisäisen sointuvuuden.

 

Muuten taitavaan suomennokseen on pujahtanut harmillinen virhe. Lindgren kertoo kuinka hän Pariisissa seuraili siellä asustaneiden kirjailijoiden reittejä: "Tässä edessä oli bistro jossa Proust usein nautti pastissia!"

 

Pastissi tarkoittaa tietoista jäljitelmää kirjallisuudessa. Pastis sen sijaan on ranskalainen anisviina, jota lienee bistrossa nautiskeltu.

 

Marja-Riitta Vainikkala