PB240003.jpg

Kaleva 24.11.2014

Luonto meissä ihmisissä

Kultarinnan kehyskertomuksena on varhaiskantainen myytti karhusta

 

FINLANDIA-PALKINTOEHDOKAS

Anni Kytömäki: Kultarinta. Gummerus 2014.

 

Julkistaessaan tämänvuotiset Finlandia-palkintoehdokkaat raati listasi niissä käsiteltyjä aiheita: ihmisen ja luonnon ristiriita, Suomen historia 1900-luvulla, sukupolvien ketjut ja isyyden olemus. Anni Kytömäen esikoisromaanissa Kultarinta ovat ne kaikki.

 

Kehyskertomuksena on varhaiskantainen myytti karhusta, joka laskeutuu taivaalta maan päälle ja joka voi ottaa ihmisen hahmon.

 

Kultarinnan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1904-1937. Sinä aikana tapahtuu Venäjän vallankumous, Suomi itsenäistyy, käydään kansalaissota, hakaristit nousevat ja maassa on kieltolaki, jolla on osuutensa tarinan käänteissä.

 

Keskeiset henkilöt ovat luonnontutkija Erik ja hänen kansalaissodan jälkeen syntyvä tyttärensä Malla. Kolmas pääosan esittäjä on metsä, johon kohdistuva intohimo saa tarinassa käytännölliset, mystiset ja luonnonsuojelulliset puolensa.

 

Anni Kytömäki (s. 1980) on koulutukseltaan luontokartoittaja ja työskennellyt kansalaisjärjestöissä. Tausta näkyy Kultarinnan aiheessa ja käsittelytavassa.

 

Erik, varakkaan metsänomistajan poika, rakastuu punakaartilaiseen torpantyttöön Lidiaan. Suhde on vaaraksi, vaikka ristiriita heidän välillään on näennäinen. Erik on kahden leirin politiikan vieraaksi kokeva humanisti, Lidia taas idealisti, josta tulee lainsuojaton, On vaikea olla väärän värinen, ja vähintään yhtä vaikea olla ilman väriä, romaanissa todetaan.

 

"Vallankumouksia johtavat aina ne, jotka eivät itse koe suurinta puutetta", Erik sanoo Lidialle. Nälkäinen, kylmissään oleva ihminen ei jaksa ajaa muutoksia.

 

Erik tunnustaa metsän väriä. Hän haluaa rauhoittaa perintömetsänsä sadat hehtaarit, mutta hänen isäänsä innoittaa nouseva sahateollisuus. "Sinulla on tieteellisiä päämääriä, minulla taloudellisia. Ja metsänhoidollisia. Kirves on metsän paras lääke", isä sanoo. Erikin tyttärelle Mallalle metsä on mystinen paikka.

 

Uhanalaisia romaanissa ovat ikiaikainen metsä ja jahdin kohteeksi joutuvat punakaartilaiset sekä karhu.

 

Erik ja Malla eräänlaisina ulkopuolisina ovat menettää itsemäärämisoikeutensa ja sen myötä oikeuden olla isä ja tytär.

 

Metsä on aina kuulunut suomalaiseen kirjallisuuteen ja kertonut eri aikojen luontokuvasta. Metsä on koti ja talouden pohja.

 

Sittemmin siitä on tullut osa kulutusta ja ajanvietettä, jolloin se kirjallisuudessakin on menettänyt perinteisen painokkuutensa. Kultarinta nostaa uudella tavalla metsän vanhaa merkitystä.

 

Kytömäki vie lukijan talousmetsään, kotimetsään, satumetsään ja metsään pako- ja turvapaikkana. Hän tekee sen maalaillen ja runollisesti.

 

Viipyilevä kerronta sisältää aineksia historiallisesta romaanista, jännityskertomuksesta ja kohtalotarinasta. Kattava eettinen teema antaa luontokappaleelle arvon, olipa tämä sitten kasvi, eläin tai ihminen.

 

Kultarinta on verkkaisesti luettava romaani. Nopean aikakauden lukijalla on siihen totuttautumista. Tarina houkuttaa ja vastustaa: sen henkilöt ovat kiihkossaankin sisäiseen elämään suuntautuneita, mikä saa heidät näyttämään ulkoisesti saamattomilta.

 

Lukemaan asettautuminen ja verkkaisuuden kohtaaminen kannattavat, sillä romaani jää vahvasti soimaan mielessä.

 

Marja-Riitta Vainikkala