Kaleva 27.12.2015

Kameran takana

 

ROMAANI

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika. Tammi 2015.

 

Pitkä valotusaika kertoo viidenkymmenen vuoden jakson päähenkilönsä Aarnin elämästä. Tarinan alussa hän on kiusatuksi itsensä tunteva yksinäinen koulupoika 60-luvun Oulussa. Lopussa hän valokuvaajana juhlii retrospektiivistä valokuvanäyttelyään Pariisissa.

 

Oulun lyseon räjäyttämistä suunnittelevan pojan väline on vaihtunut dynamiitista kameraan.

 

Köyhästä oululaispojasta tulee tarinan kuluessa esimerkki elämänikäisen ponnistelun tuloksesta, joka saavuttaa menestyksen ja tunnustuksen.

 

Tarina on dramaattinen. Tärkeämpää kuitenkin, miten eleettömästi se on kerrottu. Toteava kerronta luo intensiivisyyttä. Tärkeämpää tapahtumien taustalla on se, mitä tapahtuu Aarnin mielessä.

 

Pitkä valotusaika on Raahessa asuvan Pauliina Vanhatalon viides romaani. Hänen toinen kirjailijapersoonansa on Veera Vaahtera, jolla nimellä Vanhatalo on julkaissut kolme chick lit -romaania.

 

Kun Vaahtera ilottelee ilkikurisissa romansseissa, kirjailija Vanhatalo pohdiskelee elämän merkityksiä.

 

Aarnin vertauskohteena on koulutoveri Teuvo, josta myös tulee tunnettu valokuvaaja ja lopulta toisella tavoin tärkeä tekijä Aarnin elämässä. Teuvo pyrkii ottamaan kuvillaan yleisön, kun taas Aarni ”halusi kuvata ajan jälkeä ja luovuttaa päätösvallan tunneille, vuorokausille, kuukausille. Kuviin piirtyi se mikä oli pysyvää ja kaikki muu, ohikiitävät, äänekkäät ja huomion helposti varastavat yksityiskohdat sulivat valoon.”

 

Valokuvaaminen on Aarnin kutsumus, mutta hänen roolinsa on jossain ulkopuolella tarkkailijana. Helsinkiin on vaikea sopeutua. Filmiä on säästettävä todellisen kohteen varalta, mitä tahansa ei sovi räpsiä, ja oululaisuus vaivaa: ”Hienommissa liikkeissä Aarnin murre ja kömpelöt eleet tekivät hänestä heti alkuun toisen luokan kansalaisen”.

 

Oululaisuus ja Oulun murre ovatkin romaanissa hyvin uskottavia.

 

Romaanissa tekee vaikutuksen se, kuinka se kerronnallisesti eläytyy yksinäisen ihmisen mielenmaisemaan. Ajoittainen huumori ja tilannekomiikka luovat siihen vielä sävyä. Tarinan päätökseksi Aarni kokee valolle altistumisen kirkkaudeksi, johon voisi sulautua.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA