Kaleva 21.9.2020
Piano kuin ihminen kainuulaisessa perheessä
ROMAANI
Rakel Liehu: Valaanluiset koskettimet. WSOY 2020.
Musta ja valkoinen toistuvat Rakel Liehun romaanissa Valaanluiset koskettimet. Teoksen nimi viittaa tarinan kertojaan, Pietarissa rakennettuun yli satavuotiaaseen mustaan pianoon.
"Piano on kuin ihminen. Pianossa ovat valmiina kaikki tunteet, ilo, suru, pilkka, viha", kertoja sanoo.
Piano on matkannut ympäri Eurooppaa ja nyt sota-aikana päätynyt kainuulaiseen pappisperheeseen. Sieltä se tarinoi veljelleen valkoisella pianolle, joka riutuu saksalaisten piirittämässä Leningradissa.
Erityisesti pianon huomio kiinnittyy perheen pieneen tuuheatukkaiseen tyttäreen, joka tapailee sen valkoisia ja mustia valaanluisia koskettimia.
Piano vertaa lapsuutta venäläisen avantgardistin Kasper Malevitsin maalaukseen, jossa on musta neliö valkoisella pohjalla. Mustako kertoo kaiken, vai valkoinen? Lapsuus on ihmiselle katastrofi ja paratiisi, se toteaa.
Tarina poikkeaa tytön aikuisuuteen kertoen että hänellä on laukussaan kuva, "taiteilijan, jonkun Helene S:n vanhuuden omakuva".
Valaanluiset koskettimet on luettavissa myös omakohtaisena romaanina taiteilijaksi kasvamisesta. Liehun Helene Schjerfbeckistä kertova romaani Helene voitti Runeberg-palkinnon 2004.
Sodan tuho saa romaanissa vastapainokseen pianon välittämän musiikin. "Kun ihmiset soittavat minulla, voin lukea tarkasti heidän ajatuksiaan ja menneisyyttään. Erityisesti heidän traumojaan."
Tyttö saa varhaisessa elämässään kohdata isoja muutoksia kuten evakkomatkan Pohjanmaan yrmeään merikaupunkiin. Koulun alkamisen ei ole ennakoimaton muutos, mutta siellä "papin pentua" kiusataan ja tämän on opeteltava sosiaalisuuden pelisäännöt. Näytä, missä se sinun jumala on, vanhempi koulutoveri vaatii tytöltä.
Mikä on syntiä tässä suhteellisuuksien maailmassa, piano kysyy. "Lapsetkin jo aavistavat sen mustin silmin: Lucifer voittaa maailmassa. Jumala häviää. Harva ihminen valitsee hyvän."
Silti Valaanluiset koskettimet on lempeä kertomus. Perinteisestä juonenrakentelusta poiketen se esittää kohteensa moniulotteisena välähdysten sarjana kuin asettelisi rinnakkaisia kuvia lukijan eteen.
MARJA-RIITTA VAINIKKALA
