Statovci.jpg

Kaleva 5.12.2016

Voin valita, mikä olen, voin valita nimeni

 

ROMAANI

Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava 2016.

 

Albaniasta paennut Bujar ylittää rajoja. Hän vaeltaa maasta toiseen ja identiteetistä toiseen. Hän vaihtaa nimeä, sukupuolta ja kansallisuutta suojautuakseen ja leikkiäkseen eri minuuksilla.

 

Voin valita mikä olen, voin valita sukupuoleni, voin valita kansallisuuteni ja nimeni ja syntymäkaupunkini yksinkertaisesti vain avaamalla suuni. Kenenkään ei ole pakko olla se ihminen joksi on syntynyt, vaan itsensä voi koota kuin palapelin.”

 

Se, mitä ihmiset luulevat toisesta, on Bujarin mukaan vain heidän rakennelmaansa ja oletustaan.

 

Teini-ikäinen Bujar on lähtenyt kotikaupungistaan Tiranasta ystävänsä Agimin kanssa 1990-luvun alussa, kun Albania romahti ja elämä kävi vaikeaksi.

 

Tie käy Roomaan, Berliiniin, Madridiin, New Yorkiin ja lopulta vuosikymmen myöhemmin Helsinkiin, joka näyttää olevan matkan päätepiste.

 

Vaikutelma Suomesta on ankea: ”On kuin suomalaiset eivät näkisi, miten etuoikeutettua elämää he elävät, kuin he eivät olisi kuulletkaan maailmasta kotimaansa ulkopuolella.”

 

Helsingissä Bujar tutustuu transsukupuoliseen teologian opiskelijaan Tanjaan, joka on tyttö pojan ruumiissa.

 

Erilaisuus on ensimmäinen asia, joka huomataan, ihan kuin se olisi rikos, Tanja sanoo. Hänestä tulee Bujarin rakastettu, joka palvelee miestä ”kuin albanialainen vaimo” eikä vaadi tältä muuta kuin läsnäoloa.

 

Tiranan sydän on Suomeen Albaniasta kaksivuotiaana muuttaneen Pajtim Statovcin (s. 1990) toinen teos.

 

Esikoisromaani Kissani Jugoslavia voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 ja on sen jälkeen käännetty useille kielille. S

 

Esikoisesta on tekeillä näytelmäsovitus Kansallisteatteriin.

 

Statovcin romaaneissa on paljon samaa. Keskiössä on marginaalisuus pakolaisena ja homona. Molemmat teokset käsittelevät toiseutta ja mahdollisuutta valita oma minuutensa.

 

Bujar on valinnut liukuvan identiteetin, joka antaa myös mahdollisuuden käyttää hyväksi toisten minuuksia - eikä hän vältä niin tekemästä.

 

Tiranan sydän lähestyy esseeromaania siinä, että sen pääasia on teema, jolle vaellusromaanimainen rakenne alistuu. Eri kaupunkeihin sijoittuvat jaksot toimivat omina kokonaisuuksinaan, kuin laajoina novelleina.

 

Vaikuttavaksi romaanin tekee se, miten se käsittelee identiteetin etiikkaa. Tämä teema on avarampi kuin aiheena oleva toiseus, sillä se koskee niin marginaalissa kuin sen ulkopuolella eläviä.

 

Jos ihminen on vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa, miten hän sen tietäessään valitsee?

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA