Kaleva 30.1.2012

 

Nainen kahden liiton loukussa

 

Esseepäiväkirja

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat - Vuosi elämästä, suom. Raija Rintamäki. Tammi 2012

 

Merete Mazzarella on aiemmissakin teoksissaan kirjoittanut rakkaudesta, uusperhesuhteista, vanhenemisesta, työstä ja identiteetistä.

 

Tällä kertaa hän tekee sen sensaatiomaisemmin.

 

Hän kirjoittaa naisesta, joka rakastuu 64-vuotiaana ja sen jälkeen hänellä on aviomies Uppsalassa ja avomies Helsingissä. Nainen, Mazzarella itse, kertoo tässä teoksessa rakastumisestaan ja avoliitto-avioliitto -suhteensa hämmennyksestä.

 

Päiväkirjamaisissa esseissä Mazzarella puntaroi mitä merkitsee luottamus, mitä on valehtelu ja voiko vanhana rakastua.

 

Mazzarella siteeraa sekä Freudia että Marilyn Monroeta, jotka molemmat pitivät rakkautta ja työtä elämän ainoana todellisena tarkoituksena. Elämän tarkoitusta ei pidä etsiä vaan se pitää luoda, sanoo kirjailija.

 

Aihe on sensaatiomainen, mutta kyse ei ole "paljastuksista". Mazzarella toteuttaa esseen vapautta kuljeskella ja löytöretkeillä. Aineistonaan uutiset, kirjat ja omat kokemukset hän kehittelee tekstiä avomielisen lempeästi, mietiskellen.

 

Essee on kehämäinen laji, joka tarkastelee esimerkkitapausta kuin kierrellen sen ympärillä. Esimerkistä siirrytään toiseen, joka näyttää eri asialta mutta osoittautuu toiseksi näkökulmaksi perustapaukseen.

 

Esseistin tapaan Mazzarella ottaa erilaisia tarkastelukulmia.

 

Tämän teoksen esimerkkitapaukseen liittyy syyllisyys. "Voinko puolustella tekoani sillä, että luultavasti myös noin puolet kaikista suomalaisista avioliitoista purkautuu ennemmin tai myöhemmin?"

 

Ei se ole mikään puolustus, ei ole mitään puolustusta, kirjailija toteaa.

 

Oman esimerkkinsä kautta Mazzarella tutkii elämää. Hän kirjoittaa myös mediasta, terrorismista ja kidutuksesta, juutalaisista ja viimeaikaisista tapahtumista Egyptissä, Libyassa ja Fukushimassa. Hän kirjoittaa identiteetistä ja kasvojen menetyksestä, kun ystävät tuomitsevat hänen ratkaisunsa: "Monta puhelua on jäänyt soittamatta koska en ole tiennyt mitä sanoisin, koska en ole tiennyt kuka olen."

 

Merete Mazzarella on eläkkeellä Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professorin virasta ja tämä on hänen seitsemästoista kirjansa. Edellinen eläkkeelle jäämisestä kertova teos Matkalla puoleen hintaan (2010) nousi lukijamenestykseksi Suomessa ja Ruotsissa.

 

Kuinka pitkälle kirjailijan kulttuuritausta kantaa tätä uusinta, paikoin häkellyttävän avomielistä kirjaa?

 

Olisiko tarina yhtä kiinnostava tuntemattoman kirjoittamana?

 

Ei sensaatioaines vaan eettinen pohdinta tekee teoksesta kiinnostavan.

 

Kirjoittamansa paljastusluonnetta Mazzarella pohtii itsekin. Hän on kirjannut vuoden mittaisen prosessin, johon sisältyy myös ratkaisuja.

 

Hän kirjoittaa kuin katselisi elämää takautuvasti, sen väistämättömästä lopusta taakse päin.

 

Kun tarkastelukulma on käänteinen, joutuu kysymys teoista, syyllisyydestä ja sovituksesta uuteen perspektiiviin: mikä omassa elämässä oli merkityksellistä?

 

"Kuudenkymmenenviiden vuoden iässä tunnen, että minut on vihdoin hyväksytty ja otettu omaksi kaikkineni", Mazzarella sanoo.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA