R%C3%B6ning.jpg

Kaleva 22.8.2016

Äitiyden hälytystila

 

ROMAANI

Inga Röning: Unisammakko. Tammi 2016.

 

Oululaisen Inga Röningin toinen aikuisten romaani Unisammakko on itsenäinen jatko edelliselle, raskausajasta kertovalle romaanille Hippiäinen (2015). ”Hippiäinen” on 36-vuotiaan Kreetan ja hänen miehensä Mikon odotettu esikoisvauva, joka nyt syntymällään mullistaa nuoren perheen elämän.

 

Tuore äiti kirjaa epävarmuuden tuntemuksiaan huumorin ja satiirin sävyin, joissa hyvä äiti - hirviöäiti -painotukset vaihtelevat.

 

Vastuu tuntuu valtavalta:

 

Ei riittäisi, että vaihtaisin vaippaa miljoona kertaa, röyhtäyttäisin, tekisin pierujumppaa, kylvettäisin ja tarjoaisin varhaisia virikkeitä /.../ Minun pitäisi varmistaa, että tämä ihminen tulevaisuudessa maksaisi veronsa, pesisi hampaansa, söisi vitamiininsa, olisi empaattinen kanssaihmisilleen, kouluttautuisi, kopistelisi lumet kengistä eteiseen (ja tulisi kotiin jouluksi), ja ottaisi miehekseen tai vaimokseen jonkun joka sitä rakastaisi, tamppaisi mattonsa. Ja että se oppisi rakastamaan ja kunnioittamaan itseään, eikä joutuisi pakenemaan omien lastensa kanssa turvakotiin perjantaisin ja jouluisin.”

 

Tarina-aika on puolitoista vuotta vauvan syntymästä. Uuteen totuttelu herkistää ja kiristää sekä hermoja että parisuhdetta. Väliin äitiyslomalaista painavat työasiatkin, jotka kuitenkin tuntuvat olevan kaukana entisessä elämässä.

 

Pääjuoneen keskitetty tarina seuraa vauvaperheen arkea, jota kerronnallisesti avartavat tuttavaperheiden kärjistyneet tilanteet.

 

Joku saa pelätä lapsensa menehtymistä, toinen taistelee huoltajuudesta, kolmas masentuu.

 

Naapurin yksinäinen mummo suree muinoin äitinä mahdollisesti tekemiään virheitä.

 

Tarina laajenee myös lasten huostaanottokysymykseen ja sosiaalitoimen päätös- tai jopa määräysvallan puolelle.

 

Unisammakon vakavat teemat taittuvat mustalla huumorilla Kreetan paniikista, kun hän pelkää lapsen kanssa tekevänsä jotain peruuttamattomasti väärin.

 

Fantisoiva liioittelu on yksi Röningin kerronnan keinoista.

 

Kyseessä on Kreetan kasvukertomus, tarina syntymästä, vertauskuvallisesta uudelleen syntymästä ja itsensä löytämisestä.

 

Romaanin lopussa Kreeta pystyy jo tunnistamaan oman kokemuksensa toisessa tuoreessa äidissä ja rauhoittamaan tätä niin, että ”...se lopulta sanoi ettei sillä ole aavistustakaan mitä se tekee, mutta lukee ja observoi ja yrittää pitää lapsen hengissä.”

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA