Kaleva 4.11.2019

Oikeus omiin muistoihin

 

OMAELÄMÄKERRALLINEN ROMAANI

 

Taija Tuominen: Kuningaskobra. Tammi 2019.

 

Elämäkerrat ovat illuusioita todellisuudesta, joissa menneisyys luodaan uudelleen, toteaa Kuningaskobran kertojaminä eli kirjailija Taija Tuomisen alter ego.

 

Kuningaskobra on autofiktiivinen romaani, mikä tarkoittaa että tekijä esiintyy siinä päähenkilönä ja että tapahtumat ovat enemmän tai vähemmän uskollisia hänen elämänsä tapahtumille.

 

Kuinka paljon romaanin kertojassa on kirjailija Tuomista, kuinka paljon hän on fiktiota?

 

 

Tuominen kommentoi omaelämäkerrallista esikoisromaaniaan Tiikerihai (2000) tarkastellen ironisesti sen hämmentynyttä vastaanottoa. Sitä luettiin sekä totena että fiktiona, ja vasta myöhemmin kirjailija pystyi kertomaan sen totuuspohjasta.

 

"... kaikki myös uskoivat valheeni fiktiosta, täydellisestä mielikuvituksesta, sillä eihän kenenkään elämä voi olla tällaista."

 

 

Kuningaskobra alkaa elokuvallisella kohtauksella äidin sytyttämästä lapsuuskodin tulipalosta. Kertojalle se ei merkitse tuhoa vaan vapautusta muistoista. Äidin hän on tavannut viimeksi 20 vuotta sitten käräjäoikeudessa, jossa tämä sai lähestymiskiellon tyttärensä uhkailusta.

 

Kehämäinen tarina palaa kerroksittain sen ydintapahtumiin: tulipalo, vapaus ja matkat Hauholta aina Havaijille ja lukuisiin muihin paikkoihin. Ystävät - itse valittu perhe ja suku - ja ennen kaikkea iltalukion äidinkielen opettaja Hilja Mörsäri, jonka tapaaminen muutti koko elämän.

 

Romaani kyselee elämäntarinakirjoittamisen perusteita: mitä toisista ihmisistä saa kertoa, onko kirjoittajalla oikeus omiin muistoihin?

 

Muistot muuttuvat eikä lopulta ole varmaa, miten kaikki menikään.

 

Elämäntarinan voi kirjoittaa monella tavalla sen mukaan, mitä muistoja valitsee ja miten ne tulkitsee.

 

Kuningaskobra ja Tiikerihai muodostavat vahvan dialogin toden ja kuvitteellisen suhteesta. Molemmat voi lukea sekä romaanina että todellisuuteen pohjaavana elämäkertana. Tiikerihaissa fiktion keinot ovat näkyvämpiä, Kuningaskobran kertoja taas murtaa fiktion ottaessan suoran yhteyden lukijaan.

 

Molemmat ovat kasvukertomuksia: miten kirjoittaminen loi minusta minän.

 

Taija Tuominen on puhdistavan kirjoittamisen asialla. Hän kehottaa kirjoittamaan itsensä vapaaksi. "Jos kirjoittaminen on pelastanut minut, miksi se ei voisi pelastaa muitakin?"

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA