West%C3%B6%2013-normal.jpg

Kaleva 23.9.2013

 

Teräksen ja vaistojen aikakausi

 

ROMAANI

Kjell Westö: Kangastus 38, suom. Liisa Ryömä. Otava 2013

 

Kjell Westön uusin teos kattaa ajan maaliskuusta marraskuuhun.Vuosi on 1938, kangastus on harhanäky.

 

Helsinki elää elokuvan, radion ja jazzin modernia kautta.

 

Samaan aikaan rakennetaan Hitlerin maailmanvaltakuntaa. Saksan joukot marssivat Itävaltaan ja juutalaisvainot alkavat näkyä - myös Suomessa, missä jo eletään kahden vuoden päässä häämöttävien Helsingin olympialaisten huumaa. Olympia-aate tuo suursodan jälkeiseen Eurooppaan rauhan ja ihmisyyden lupauksen.

 

Romaanissa on kaksi näkökulmaa, asianajaja Thunen ja hänen uuden konttoristinsa Matildan. Tarina alkaa, kun Thunen muutamasta nuoruudenystävästä koostuva poliittinen keskustelu- ja ryyppykerho kokoontuu ja Matilda tunnistaa Kapteeniksi kutsumansa miehen parinkymmenen vuoden takaisesta menneisyydestä.

 

Kuusimiehiseen kerhoon kuuluu neljä liberaalia ja kaksi oikeistolaista, sanoo Thune, joka on nuorena saanut pasifistisen herätyksen. Yksi ystävyksistä on lahjakkaana pidetty juutalainen taiteilija.

 

Suomenruotsalainen kulturelli ilmapiiri kiristyy, kun innostus Saksasta leviävää aatetta kohtaan näyttäytyy myös kerhossa, olisihan Hitlerin vaihtoehto Stalin.

 

Palvomisen vietti ja vihaamisen vietti ovat vahvimpia viettejä. Onko ihminen olemassa palvellakseen valtiota ja puoluetta? yksi kerhon jäsenistä kysyy.

 

Se mitä Saksassa ja Euroopassa tapahtuu vuonna 1938, kytkeytyy siihen mitä Suomessa tapahtui vuonna 1918. Siihen liittyy myös peli, jonka Matilda aloittaa Kapteenin kanssa tämän sitä tietämättä.

 

Tyyli on tuttu Westön aiemmista romaaneista. Läsnä ovat aistimuksellisuus ja lempeydellä viritetty tiukentuva jännite. Westö kirjoittaa julmista ajoista ihmistä ymmärtäen mutta ei niin, että julmuus peittyisi.

 

Kahteen näkökulmaan keskitetty tarina tuntuu ensin viittaavan pienoisromaaniin, mutta sellainen se ei laajuutensakaan puolesta ole. Keskiviikkokerhon keskustelut muistuttavat aateromaanista, mutta sen kaltaisesta opettavaisuudesta ei ole kyse.

 

Paikoin repliikit lähenevät aforismia: "Oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus", Matilda sanoo. "Paatos ja irstaus olivat oudosti saman mitalin kaksi puolta", Thune ajattelee. Hän nimittää aikaa teräksen ja vaistojen aikakaudeksi:, jolloin "lehdet olivat täynnä kirjoituksia, joiden laatijat ylistivät modernin elämän sotilaallista täsmällisyyttä mutta hehkuttivat myös miehistä alkuvoimaa."

 

Kangastus 38 on eettinen trilleri. Loppuyllätys tuntuu ensin kekseliäältä sommittelulta, mutta sitten se havahduttaa. Tekee heti mieli lukea kirja uudelleen, seurata sen johtolankoja ja miettiä hyvyyden ja pahuuden monimutkaista luonnetta.

 

Kjell Westön romaani uhmaa yleistystä, että pahuudeksi sanottu olisi vain ääri-ihmisten ominaisuus. Yhtä hyvin se sisältyy tavallisen ihmisen minuuksiin. Tämän minuuksien moneuden Kangastuksia 38 tuo hyvin esiin samalla kun se murtaa stereotypiat ja jälkiviisauden.

 

Marja-Riitta Vainikkala